Molière

_{Antoine Coypel: Moliére}

Kummilahjana Moliére sai porvarillisen kaupunkikulttuurin, hilpeän luonteen ja vapaan ajattelukyvyn. Moliére kykeni teatterin kautta asettumaan porvarillisen ympäristönsä yhteiskunnallisten normien yläpuolelle.

Markkinailveilyt ja commedia del arte veivät miehen kiinnostuksen niin, että hänestä ei tullut kuninkaallista hovisisustajaa kuten isä suunnitteli.

Näyttelijätär Madeleine Bejartin kanssa he rakastivat toisiaan ja teatteria. Bejartin perheen teatteriseurueessa Moliére kierteli useita vuosia.1646-47 kiertueella hän kirjoitti ensimmäiset farssinsa. Ne eivät ole täysin Moliéren kirjoittamia, vaan pitkälle näyttelijöiden itsensä kehittämiä ja improvisoimia.

Seurue oli valmis valloittamaan Pariisin. Madelaide Bejartin ehdotti palloiluhallin vuokraamista, mutta Moliére lähti etsimään arvovaltaista suojelijaa ja onnistui. Itse kuninkaan veli lupautui suojelijaksi, seurueen nimeksi tuli troupe de Monsieur ja sai runsaasti esiintymisiä. Kuninkaalle he esittivät Corneillen tragedian 1658. Esityksen jälkeen Moliére otti ratkaisevan askelen ja piti yllättäen puheen, joka oli suunnattu suoraan kuninkaalle. Hän pyysi lupaa ilahduttaa yleisöä pikku farssilla, ja niin he esittivät ”Lemmenkipeän tohtorin” (kadonneen näytelmän) ja menestys oli taattu. Tästä alkoi Moliéren valtakausi ja keskeinen osa klassismin ajan ranskalaisessa teatterissa