Faidra (1677)

tekijä: Tero-Erik Sakari Tuomala Viimeisin muutos tiistai 15. huhtikuuta 2008, 12.02


Faidra on herooinen nainen Euripideen tragediasta Hippolytos. Faidra on seksuaalisen halunsa ajamana rakastunut poikapuoleensa Hippolytokseen. Rakkaus aviomiehen poikaan liittää Faidran perhedraamojen traditioon.

Racine muutti Faidran oman aikansa sankarillisen naisen kuvaa vastaavaksi. Hän on onnistunut tekemään tästä täysin klassististen vaatimusten mukaisen naissankarin. Racinen Faidra on ehdottoman moraalinen, ja kaikin voimin hän kieltää rikollisen rakkautensa. Tämän ristiriidan puitteissa Faidran toiminta on yksinkertaista ja täysin johdonmukaista alusta loppuun asti.

 Euripiden tragediassa Faidra tunnusti rakkautensa poikaan, ja kun tämä torjui naisen, niin Faidra kosti syyttämällä poikaa raiskausyrityksestä. Klassistisessa draamassa sankaritar ei voinut toimia näin, tällaiset syytökset olisivat olleet sopimattomia näyttämöllä ja olisivat loukanneet yleisöä.

Ajan ykseys tekee näytelmästä hyvin intensiivisen, koko tragedia tapahtuu vain muutaman tunnin aikana.

Draaman jännite Racinen tragediassa kehittyy hyvin yksinkertaisesti. Alkutilanteen muodostaa Faidran rakkaus poikapuoleen – mutta ongelma syntyy vasta henkilöiden suhtautumistavan kautta. Faidra yrittää peittää tunteensa ja esiintyy vihamielisenä poikaa kohtaan.

Faidra on päättänyt, ettei koskaan ilmaise kiellettyjä tunteitaan.

Toisessa vaiheessa perustilanteessa tapahtuu muutos. Faidra saa kuulla aviomiehensä kuolleen. Uudessa tilanteessa hän voikin tavoitella nuorukaista. Tästä muutoksesta lähtee liikkeelle lopullinen katastrofi, Hippolytos, joka ei välitä naisesta lainkaan, kuulee yllättävän rakkaudentunnustuksen. Faidra kertoo kuinka pitkään hän on taistellut tunteitaan vastaan, kuinka hän on yrittänyt vapautua tunteesta lietsomalla pojassa vihaa itseään kohtaan. Sen tuloksena hän on vain rakastunut tähän entistä enemmän. Faidra tunnustaa, että hänen rakkautensa on rikos – ja pyytää siksi poikaa surmaamaan hänet.

Sitten paljastuu, että aviomies ei olekaan kuollut. Mies tulee kotiin ja vaimo käyttäytyy kuin syyllinen – mutta palvelija pelastaa hänet kertomalla, että poika yritti vietellä Faidraa miehen poissa ollessa.

Kun isä kuulustelee poikaansa, tämä ei paljasta Faidraa mutta vakuuttaa itse olevansa viaton ja rakastavansa erästä ikäistään prinsessaa. Isä ei usko häntä ja luovuttaa pojan Jumalan rangaistavaksi.

Faidra rukoilee, että mies peruisi päätöksensä, ja on valmis tunnustamaan kaiken. Mutta hän kuuleekin mieheltään, että Hippolytoksen tunteiden kohteena on aivan toinen nainen, nuori prinsessa. Tämä saa Faidran raivostumaan ja hän pakenee nöyryytyksen ja mustasukkaisuuden vallassa.

Viimein aviomies epäilee jo vaimoaan, mutta tieto pojan kuolemasta osoittaa, että kaikki on jo myöhäistä. Loppukohtauksessa Faidra tulee miehen luo, hän on ottanut myrkkyä ja elää vain niin kauan että ehtii tunnustamaan miehelle kaiken.

Tragedia tapahtuu yhdessä, holvatussa huoneessa, mutta symbolisesti huone jakautuu valoisaan ja pimeään osaan. Kuoleva Faidra astuu pimeään tilaan.

Racine lopetti Faidran jälkeen draamojen kirjoittamisen pitkäksi aikaa. Tragedioiden suosio Pariisissa alkoi myös hiipua, sillä kuningas Luis XVI toinen vaimo ei pitänyt teatterista.