Siirry sisältöön. | Siirry navigointiin

Jyväskylän yliopiston Koppa

HUOM! Kopan käyttö päättyy 31.7.2024! Lue lisää.


Navigation

Antiikin Ja Modernin Kiista

tekijä: bubbeli — Viimeisin muutos tiistai 15. huhtikuuta 2008, 12.01


Klassismin estetiikkaa hallitsi ajatus, että esteettinen voi olla vain jotain antiikista löydettyä. Taiteen luonnonlaki nähtiin antiikissa; taiteen säännöt ja lait tuli vain paljastaa kuten luonto. Klassistinen estetiikka vallitsi pitkään ennen varsinaista klassismia, ja sen jälkeenkin aina romantiikkaan asti. Vaikka ranskalaisen klassismin kirjallisuus oli sisällöltään aivan erilaista kuin myöhemmän valistuskauden kirjallisuus, niin tyyli säilyi samana, sillä valistusrationalismi ei kritisoinut klassistista tyyliä. Tämä johtui osin siitä, että tuolloin ei ollut edes mahdollista ajatella muuta kuin antiikista johdettua tyyli-ihannetta. Olisi ollut mieletöntä väittää, että klassistinen estetiikka on autoritaarista. Se olisi sama kuin olisi väittänyt luonnonlakeja autoritaarisiksi.

Kuitenkin juuri rationalismin henki nostatti Ranskassa ensimmäisen kiistan antiikin ja modernin välillä. Descartes oli tehnyt jotain mitä antiikin kaudella ei olisi lainkaan hyväksytty; hän rinnasti matematiikan ja luonnon toiminnan. Näin heräsi kysymys, miksi ihailla antiikkia jos modernina aikana keksitään niin paljon uutta.

Charles Perrault esitti 1687 Ranskan Akatemiassa runonsa, jossa epäiltiin antiikin ylivoimaa:

”Kaunis antiikki on kunnioitettavaa aikaa, mutta en usko sen milloinkaan olleen ihailtavaa. Katselen muinaiskansojen miehiä polveani notkistamatta. He ovat suuria, se on totta, mutta ihmisiä kuten mekin.”

(Shück, Maailman kirjallisuus 5, s.360)

Perraultin runo synnytti valtaisan kiistan. Näin alkoi pitkä kamppailu, jonka antiikkia korostava traditio on vähitellen hävinnyt.  Ranskan jälkeen antiikki ja moderni kiistaa on käyty myös Englannissa, Saksassa ja Ruotsissa.

Myöhemmin tämä kiista on kääntynyt ympäri, ja siitä on tullut modernin ajan ylivoimaisuuden monumentti. Modernin aikakauden edistysuskon tunnustukseksi sopii esittää taistelu, jossa antiikki häviää modernille.

Kärjistetysti ilmaistuna, ennen modernia aikaa kaikki vanha oli ilman muuta parempaa kuin uusi. Moderneilla uutuuksien markkinoilla kaikesta uudesta on tullut kyselemättä parempaa kuin vanhasta. Antiikin ja modernin väliset kiistat ovat tuon aikakauden muuttumisen merkkejä.