Skip to content. | Skip to navigation

Jyväskylän yliopiston Koppa

HUOM! Kopan käyttö päättyy 31.7.2024! Lue lisää.


Navigation

Klassismin Sääntöestetiikka

by bubbeli — last modified Sep 28, 2009 12:20 PM


Klassistisen käsityksen mukaan kirjallisuus ilmaisee ajattomia ihmistä koskevia totuuksia kauniissa muodossa; esteettisenä mittana on ajattomasti pätevä sääntöestetiikka. Keskeisinä tekijöinä siinä on todenmukaisuus, eheys ja looginen järjestys.

boileauMerkittävin klassistinen teoreetikko oli Nicolas Boileau (1636 - 1711) jonka ”L’Art Poéticue” nousi lähes kirjallisuuden lakikirjan asemaan.

Klassismin keskeinen teoreetikko, Boileau, rakensi runousoppinsa antiikin perustalta. Hän käytti Aristotelesta ja Horatiusta malleina pyrkiessään taiteen tuottamisen täydelliseen rationalisointiin. Boileaun pyrkimys oli lähempänä Descartesin rationalismia kuin Aristotelesta. Laskelmoivan järjen täytyi ohjata runoilijaa hänen valitessaan kuvauksensa kohdetta ja kuvaustapaa. On parempi jäljitellä antiikin taidetta kuin satunnaista todellisuutta, koska antiikin taide on jo tavoittanut kuhunkin kohteeseen parhaiten sopivat universaalit periaatteet.

Boileau hyökkäsi barokkia vastaan ennen kaikkea todenmukaisuuden (luonto) vaatimukseen tukeutuen. Salongeissa vallitsevaa presiöösiä tyyliä hän piti mauttomana. Varsinainen yhteiskuntakritiikki on hänen mukaansa kirjailijan oman puhevallan ulkopuolella. Samoin kuin Moliére, myös Boileau katsoi että kritiikin sijaan kirjailijan velvollisuus on ylistää kuningasta.

Antiikki oli suuri esikuva Boileaulle. Antiikki oli ihmisluonnon löytämisen tie. Lisäksi kaikki kirjallista esitystapaa koskevat säännöt oli johdettavissa antiikista, koska siellä ne ovat tavattavissa puhtaimmillaan.

Lyyristä runoutta Boileau ei noteerannut lainkaan, se puuttuu koko hänen runousopistaan. Romantikoille nimi Boileau tulikin merkitsemään kaikkea ohjeisiin kahlittua ja nujerrettua taidetta.

Boileau julkaisi 1674 runouden oppaan, jonka myötä hän halusi tulla Ranskan Horatiukseksi, jonka Ars Poetica esikuvanaan hän kirjoitti myös runoutta runoudesta. Tuo teos tuli määräämään klassismin käsitystä siitä, millaista kirjallisuuden tuli olla.

"Taiteilijan on kuvattava ja tutkittava vain luontoa".  Boileaun ohjelmassa keskeisenä kriteerinä on todenmukaisuus eli luonto. Sen perusteella hän torjuu kaikki liioittelevat ja fantastiset elementit kirjallisuudesta. Tämän lisäksi todellisen täytyy olla edustavaa. Taiteilijan tulee hänen mukaansa käyttää arvostelukykyään valitessaan mikä on todellista ja mikä vain oikkua. Boileau tarkoittaa luonnolla ja todenmukaisella siksi jotain muuta kuin realistit myöhemmin. Hänen mukaansa mikään yksilöllinen, poikkeava, satunnainen ja tilapäinen piirre ei voi olla itse luontoa. Näin siis yksityiskohdat on ehdottomasti alistettu kokonaisuudelle, toisin kuin myöhemmin realismissa, joka suosi nimenomaan poikkeavia ja satunnaisia yksityiskohtia luodessaan todellisuuden vaikutelmaa.

Klassismin tyyli -oppaassa Boileau painotti sitä, että runoilijan on vältettävä liioittelua: ei tule hyväksyä pontevaa, eikä viisastelevaa tyyliä, karkeita vitsejä on vältettävä. Noita barokin syntejä on erityisesti varottava, koska ne eivät ole todenmukaisia.

Tragediassa tarvitaan Boileaun mukaan Aristoteleen oppia. Tragedian tulee herättää sääliä ja kauhua. Mutta antiikin järisyttävät voimat on klassismissa kesytetty ja tregediankin on pääasiassa herätettävä mielihyvää.

Sivistynyttä katsojaa ei saa loukata eikä järkyttää perin pohjin kuten antiikissa, vaan hänen on saatava ihailla tehokasta draaman kehittelyä ja kielen taidetta. Runoasun täytyy säilyä aina moitteettomana.

Boileaun näkemys kirjallisuudesta tuli hallitsevaksi 1660 jälkeen klassistisessa Ranskassa.