La Fontaine: Hirvi Lähteellä

tekijä: Tero-Erik Sakari Tuomala Viimeisin muutos tiistai 15. huhtikuuta 2008, 12.02


Juoks uljas hirvi lähteen luo,

Ja vallas’ ihmetyksen hartaan

  Se katsoi yli vetten partaan

Ihaillen sarviaan: niin kauniit ovat nuo;

Mut ilon riistivät taas puikkosääret, joista

Se väärän kuvan sai, kun katsoi kalvoon veen.

”Miks jalat kauniimmat ei päätä seuraa moista?”

näin epätoivoissaan se huokas itsekseen.

”Jos mistään ylpeilen, niin otsan oksastoista,

mut sääristäni saan vain pelkkää häpeää.”

    Kun lausahti se sanat nää,

        Syöks esiin koiraparvi;

        Pois karkaa haarasarvi

        Päin metsää synkimpää.

   Mut sarvet kiitetyt ja oivat

   Vain vaaran viidakossa toivat,

   Vain haitaksi ne olivat

Jaloille, joihin se nyt hädässänsä luotti.

        Se kiros nyt, niin muuttui nuotti,

         Nuo taivaan lahjat upeat.

On kaunis kiitetty, mut hyöty halveksuttu,

         Vaikk’ usein kaunis turman toi.

Nopeita sääriään tuo moitti hirvi tuttu,

Mut sarvet hankalat se kalliiks arvioi.