Siirry sisältöön. | Siirry navigointiin

Jyväskylän yliopiston Koppa

HUOM! Kopan käyttö päättyy 31.7.2024! Lue lisää.


Navigation

Epätoivon Vankina

tekijä: bubbeli — Viimeisin muutos tiistai 15. huhtikuuta 2008, 11.58


Kristitty joutuu ystävänsä Toivorikkaan kanssa Epäilyksen Linnaan vangiksi, jättiläismäinen Epätoivo kiduttaa heitä.

”Aamulla Epätoivo meni heidän luoksensa entiseen kolkkoon tapaansa ja havaitessaan heidät hyvin sairaiksi ruoskimisen jäljiltä hän sanoi, että koska he eivät kuitenkaan enää koskaan pääsisi vapaiksi sieltä, heidän ainoa pelastuksensa olisi heti surmata itsensä joko veitsellä, hirttäytymällä tai myrkyllä. Sillä, hän sanoi, miksi eläisitte, koska elämä on  niin katkeraa? (…) Lopulta hän vetäytyi pois ja jätti heität miettimään tilaansa:

Kristitty: Rakas veli, mitä meidän on tekeminen? Nykyinen elämämme on kurja. Enkä minä tiedä kumpi on parempi, elää näin vai kuolla oman käden kautta. Minun sieluni valitsee hirttäytymisen, ennemmin kuin elämän, ja haudassa on parempki olla kuin tässä luolassa. Täytyykö meidän elää tämän jättiläisen vallassa?

Toivorikas: Nykyinen tilamme on todella kamala, ja kuolema olisi minulle paljon tervetulleempi kuin elämä täällä. Ajatelkaamme kuitenkin, että sen maan Herra, johon olemme menossa, on sanonut: ”Älä tapa”. Emme saa tappaa toista ihmistä, saati sitten itseltämme henkeä riistää. Sitä paitsi, joka tappaa toisen, hän surmaa vain hänen ruumiinsa, mutta itsemurhaaja surmaa yht’aikaa sielunsa ja ruumiinsa. Puhut haudassa olemisen helppoudesta. Mutta oletko unohtanut helvetin …”

     (Bunyan: Kristityn vaellus 1956,  s126-27)