Yhdynnän Jälkeen

tekijä: Tero-Erik Sakari Tuomala Viimeisin muutos tiistai 15. huhtikuuta 2008, 11.58


Donne oli vakuuttunut, että hänen nimensä ja myös vaimon nimi olivat enneteitä. Hänestä ei ollut sattuma että vaimon nimi oli More. Nuorena hän loi seksuaalisia sanaleikkejä

"Thou calst for more - but it’s done".

Tässä sanaleikissä on kätkeytyneenä eräs Donnen runouden keskeinen teema. Rakastelun jälkeinen väsymys. Mutta metafyysisena hän liittää tämän postcoitaalisen surun kosmisiin mitoihin  ja rinnastaa sen yleensä kaikkeen loppuun palamiseen, tyhjiin ammentamiseen ja kuolemaan.  Tämä o nuoren Donnen yleisin aihe, rakastelun jälkeinen tunnelma. Joskus se on hilpeä ja leikkisä mutta useimmin melankolinen.  Hänelle oli hyvin tuttu Ovidiuksen aforismi: „Post coitem triste omne animal“ (Yhdynnän jälkeen  jokainen olento on surullinen).  Joskus tuo tunnelma liittyy itseinhoon, joskus kuolemankaipuuseen:

 "Do and die -ist done.“

Tunnettu sanaleikki jossa Donnen nimi ja minuus muodostaa nokkelan kehittelyn on runossa

Hymn to God, the Father:

Wilt thou forget the sin where I begun,

      Which was my sin, thought it were done before?

   Wilt thou forgive that sin, throught which I run,

        And do run still: though still I do deplore?

             When thou hast done, thou hast not done,

                    For, I have more.

Kääntyessään itseinhoksi omaa ruumistaan kohtaan Donnen postkoitaaliset runot kääntyvät samalla inhoksi tekstiä itseään kohtaan. Tekstuaalinen ja seksuaalinen itseinho tulee erityisesti esille sonetissa „To mr. BB“. Siinä kehotetaan toista runoilijaa välttämään lihallisen muusansa syleilyjä, koska silloin runollinen muusa jää tyydyttämättä. Näin syntyy huonoja runoja, kuin ilman naista tehtyjä lapsia.

Kommentoidessaan myöhemmin runouttaan vanhempana tuomiorovastina, John Donne katuu jokaista julkaisemaansa säettä.