Perhetragediat

by Juha Matti Nikolai Teppo last modified Oct 06, 2014 10:01 AM

Shakespearen kuningasnäytelmistä erityisesti Hamlet ja Kuningas Lear käsittelevät valtakysymyksiä, sekä perheen sisäistä dynamiikkaa. Toki vallasta on kyse perheessäkin. Kuningasperheen puitteissa voidaan käsitellä myös modernin isän, äidin ja lasten keskinäisiä konflikteja.

Renessanssin yksilöllisyyttä korostava henki näkyy siinä, että Shakespeare luki Montaignea kun kirjoitti Hamletia. Tragedian aihe tosin on peräisin tanskalaisesta tarusta, se oli aikanaan monien näytelmien aihe ja alkuhamletin henkilöt olivatkin tuttuja lontoolaisille. Shakespeare keskittyi renessanssimaisesti nuoreen prinssin yksilöön: hän kirjoitti Hamletille aikansa pisimmät monologit, ja paljasti prinssin sisäisen mailman.

Myös kuningas Lear kohtaa yksilöllisen tragedian. Häntä voi sanoa narsistiksi, joka sekoittaa isän roolin ja kuninkaan tehtävät. Hän ei ole ollut hyvä isä, mutta luulee silti että tyttäret rakastaisivat hanta. Tragedia syntyy siitä, että hän oli tyttärilleenkin vain kylmä kuningas. Vallasta luopuessaan isä luulee, että nyt on aika nauttia isän roolista. Mutta tyttärille hän on vieras ja vihattu kuningas.

Cordelia on nuorin tytär joka rakastaa pyyteettömästi isäänsä, kaksi muuta tytärtä haluavat valtakunnan itselleen. Kuninkaalla on väärä käsitys myös valtiosta, koska hän pitää sitä eräänlaisena perheenä, ja vaatii uuden polven hallitsijoita kunnioittamaan häntä. Mutta valtiossa on kyse vallasta, eikä kukaan kunnioita entistä kuningasta joka on luopunut armeijastaan.

Hamletissa on puitteet ennen kaikkea oidipaalisen perhetilanteen käsittelyyn. Perhedraaman kannalta Hamletin asetelma on seuraava: hyvä ja oikea isä on kuollut. Kuningatar äiti on uusissa naimisissa ja isän veli on nyt kuninkaana. Tragedian alussa isän haamu ilmestyy nuorelle Hamletille, ja vaatii poikaansa kostamaan salamurhan.

Hamletin tehtävä olisi ottaa miehen rooli, kostaa ja ottaa oma paikkansa kuninkaana. Ihanneisän aave antaa tämän tavoitteen, mutta jostain syystä Hamlet ei pysty tappamaan petollista kuningasta. Tämän on arveltu johtuvan tiedostamattomasta: jos hän murhaisi kuninkaan niin kuningasparina olisi Hamlet ja äiti.

Freud käsittelee kuuluisassa esseessään Hamletia esimerkkinä oidipuskompleksista. Koko draaman jännite syntyy Freudin mukaan siitä, että poika suunnittelee äitinsä puolison murhaa. Oidipus tappoi isänsä ja nai äitinsä tietämättään, mutta Hamlet tietää että isäpuolen tappaminen nostaisi hänet äidin rinnalle - se estää häntä toimimasta. Hamlet pystyy hirvittäviin veritöihin, paitsi kostamaan sille miehelle joka on ottanut isän paikan äidin puolisona.

Myöhemmin Lacan jatkaa tätä Freudin tulkintaa. Hän pitää Hamletin kuuluisia sanoja "To be or not to be" Hamletin epäröinnin kiteytyksenä. Hamlet ei tiedä pitäisikö hänen ottaa kuninkaan paikka vai ei. Lacanin mukaan sana "be" ilmaisee sen, että paikka missä Hamletin pitäisi olla on paitsi kuninkaan paikka myös paikka äidin vierellä. Tämä aiheuttaa Hamletille sietämättömän olotilan.