Englantilaisen renessanssin taustaa

by Tero-Erik Sakari Tuomala last modified Oct 06, 2014 08:44 AM


Englannin renessanssi tunnetaan Shakespearesta ja Elisabethin ajan 1558 – 1603 kukoistuskaudesta. Keskeisin muutos Englannissa perustui uskontoon, sekä erkanemiseen keskiaikaisesta maailmanvallasta, katolilaisuudesta. Renessanssi alkoi reformaatiosta ja päättyi uskonnollista kieltäymystä korostavaan restauraatioon. Varsinainen renessanssikauden loppu ja muuttuminen barokiksi rinnastui Englannissa 1660 -luvun restauraatioon merkitsi viimeistään aikakauden muuttumista Englannissa.

Erkaantuminen katolilaisuudesta ja reformaatio oli ehkä keskeisin muutos Englannissa. Kuningas Henry VIII halusi mitätöidä ensimmäisen avioliittonsa 1520 –luvulla katolilaista oppia vastaan. Hän halusi päästä uusiin naimisiin, ja joutui tästä syystä kiistaan katolisen kirkon kanssa. Lopulta Henry VIII oli kuusi kertaa naimisissa. Reformaation aate sopi hyvin kuninkaalle, joka oli riidoissa katolisten kassa. Omien etujensa vuoksi hän irrotti valtakuntansa katolisesta maailmanperheestä. Englannin erkaneminen muusta Euroopasta merkitsi valtavaa muutosta. Ensinnäkin se merkitsi englantilaisen identiteetin korostumista, samalla kuninkaalle tuli valta esiintyä oikean uskon puolustajana, koska hän asettui jumalasta seuraavaksi.

Reformaation kulttuurinen vaikutus Englannissa on suuri: tästä lähtien taiteilija ei voinut enää olla pelkkä kristitty vaan hänen oli osoitettava kantansa uskonnon suhteen. Uskonnolliset kiistat hallitsivat ilmapiiriä aina 1700 -luvulle saakka, kirjallisuudessa ja taiteessa uskonnolliset kysymykset ovat koko ajan keskeisesti esillä.

Tuona aikana ei kaunokirjallinen tuotanto erotettu muusta kirjoittamisesta. Eroa filosofisen, tieteellisen, uskonnollisen kirjoittamisen ja runouden kirjoittamisen välillä ei ollut, koska kirjoittajan retorisiin taitoihin kuului hallita kaikki lajit. Tutkimusta julkaistiin runomuodossa.

Elisabethin aika 1558 jälkeen oli sekä humanismin että aristokraattisen kulttuurin kukoistuksen kautta. Taide ja kirjallisuus oli hovikeskeistä. Hovikeskeisyydestä kertoo se, että taiteilija ei voinut menestyä ellei häntä oltu esitelty hovipiireissä. Kirjallisuutta myös kontrolloitiin; painatuslupa oli anottava kruunulta. Auktoriteetit katsoivat velvollisuudekseen valvoa mitä esimerkiksi nainen sai lukea. Toisaalta kaikkia näitä rajoituksia myös kierrettiin, koska valvonta kohdistui vain julkiseen elämään.

Renessanssissa korostettiin yksilöllisyyttä, silti naista ei pidetty samalla tavalla yksilönä kuin miestä.  Nainen kuului yleensä isän tai puolison alaisuuteen. Naisten koulutuksen tavoitteena oli henkilökohtainen ja yksityinen sivistys, ja sen mukainen yksilöllisyys, ei julkinen. Tämä näkyy siinä, että naisille ei yleensä sallittu retorista koulutusta. Retoriikan ajateltiin opastavan nimenomaan julkiseen sanankäyttöön. Siksi kirjeiden kirjoittamisen katsottiin olevan naiselle sopivaa, koska se oli yksityistä. Myöskään kääntämistä ei paheksuttu, koska siinä naisen tuli seurata alkutekstin auktoriteettia.