John Milton - Vapaamielinen puritaani

John Miltonin  Paradise Lost (Kadotettu paratiisi suom. Yrjö Jylhä, 1933) on kirjoitettu hajaannuksen keskellä, restauraation ja mustan surman välisenä aikana Englannissa. Ajan uskonnollis-moraalista ilmapiiriä hallitsivat äärimmäiset asenteet. Ankara puritaanisuus ja hovien suosima hillittömyys ottivat silloin yhteen.

John Milton (1608 – 1674) oli aikansa vaikutusvaltaisimpia runoilijoita ja vaikuttajia. Hänen uskonnollinen eepoksensa on kommentti aikansa moraaliseen hätään; teos on toisaalta liberaali ja toisaalta puritaaninen. Raamatulle perustava teos pyrki ylittämään uskonnolliset kiistat ja vetoamaan koko kristittyyn kansaan. Kuitenkin teos on selvästi reformaation henkinen. Se käsittelee Jumalan ja Saatanan välistä taistelua, ja taistelun siirtymistä kosmiselta tasolta ihmiseen. Aatamin ja Eevan kautta Milton hahmottaa aviorakkauden ratkaisuksi syntiinlankeemukseen. Lutherin jälkeen oli tullut mahdolliseksi ajatella aviollista seksuaalisuutta muutenkin kuin synnillisenä alueena. Siksi Milton esittää kuinka paratiisista lähtiessään Aatami ja Eeva löytävät toisensa avioparina.

Runous ja valta yhdistyvät Miltonin hahmossa. John Milton nautti lähes koko ikänsä merkittävästä asemasta sekä runoilijana että hallintomiehenä. Myös poliittisesti ja uskonnollisesti hän oli aikansa vaikuttajia Englannissa. Nuori Milton vastusti kuningasvaltaa, ja hän oli puritaanien puolella 1638 puhjenneessa sisällissodassa. 1649 lähtien hän toimi valtiosihteerinä kunnes sokeutui 1652. Kun kuningasvalta palautettiin Englantiin Cromwellin parlamentaarisen kokeilun jälkeen Milton joutui vetäytymään syrjään julkisesta elämästä. Sokeana ja vetäytyneenä hän hahmotteli ja saneli aikansa merkittävimmän eeppisen Paradise Lost -runoelman.

Uskonpuhdistuksen jälkeen Englannissa puritaanit olivat erittäin suuri yhteiskunnallinen voima.

Cromwellin hallitsemassa maassa puritaaninen asenne vaikutti kaikkeen. Keskustelua hallitsivat erityisesti Calvinin puhdasoppiset näkemykset, niiden rationaalisuus oli ylivoimaista ja se hallitsi sekä puritaanien että kirkon edustajien näkemyksiä. Puritaanien vastapuolella oli kuningas Jacobin johtama anglikaaninen kirkko (1603 – 1625),  jonka protestanttinen linja oli varsin varovainen. Nämä uskonnolliset erot vaikuttivat paljon jokapäiväiseen elämään, siihen kuinka suhtautua työhön, ystäviin ja perheeseen.

Milton edusti varovaista vapaamielisyyttä varsin tiukkana aikana. Samalla hän ihaili ennen kaikkea ”sanalle” perustuvaa  yksinkertaista ja vaatimatonta uskonelämää.