Alluusiot
Miltonin Paradise Lost on teos täynnä viittauksia
kirjalliseen traditioon. Aihe on otettu Raamatusta. Milton käyttää Raamattua
tarkasti taustatekstinään, ja englantilaisen puritanismin aikaan oli syytä olla
tarkka. Lisäksi Milton käyttää keskeisten protestanttisten ajattelijoiden väitteitä
taustanaan kuvatessaan Saatanan kiistaa Jumalan kanssa. Tarkoituksena ei ollut
hyökätä näin protestantteja vastaan, olihan Milton itse protestanttinen puritaani,
vaan osoittaa Saatanan vaarallisuus. Miltonin tekstissä on runsaasti alluusioita
myös klassiseen kirjallisuuteen, kuten Homerokseen, Vergiliuksen, Ovidiukseen
ym.
Seuraavassa Miltonin säkeissä hän kuvaa Saatanaa ja käyttää samalla hyväkseen alluusioita klassiseen kirjallisuuteen:
"He scare had ceas’t when the superior Fiend
Was moving toward the shore; his ponderous shield
Etheral temper, massy, large and round,
Behind him cast; the broad circumference
Hung on his shoulders like the Moon, whose Orb
Thought Optic Glass the Tuscan Artist views…"
I (283 – 288)
"Hän tuskin lopetti, kun Saatana
Taas astui rantaan, selässään kilpi
Taottu Taivaan metalleista, raskas
Ja valtava. Se hartioilla riippui
Kuun kehrän lailla, jota tutkii öin
Toscanan astronomi kaukoputkin…"
I (283 – 288) suom. Yrjö Jylhä
Harold Bloom löytää tästä kohdasta alluusioita mm. Homerokseen ja Vergiliukseen, mutta kysyy sitten miksi näiden klassikkojen ohessa on viitattu myös Toscanan astronomiin eli Gelileo Galileihin. Bloomin mukaan näin Milton asettaa teoksensa uuteen aikaan, ja Galilein avulla klassikkojen edelle ilmaisemaan parempaa tietämystä.
Milton vertaa edellä Saatanan sotakilpeä kuuhun. Samoin Homeros kuvaa Iilias –eepoksessaan Akhilleuksen kilpeä, kuinka se loistaa kirkkaasti kuin kuu.
"(Akhilleus) koppoi suojakseen myös vankan, valtavan kilven,
loistettaan joka kauas loi, kuni kuu kumotellen."
(XIX 373 – 80 suom. Otto Manninen)
Näin siis Galilein henkeen Milton tietää jo enemmän kuusta, ennen kaikkea kuinka suuri se on. Siksi hän painottaa loiston sijaan sitä että Saatanan suojakilpi on yhtä valtava kuin kuu. (Harold Bloom: The Map of Misreading, s.130-133).
Harold Bloom näkee kirjallisuuden historian kirjailijoiden taisteluna. Kirjailijat taistelevat aina edeltäjään hyväksi käyttäen, kirjallisuutta hallitsevia suurhahmoja vastaan. Tässä siis Milton saattoi asettua edeltäjiään viisaammaksi Galilein avulla.
Alluusio oli Miltonin tärkein keino ylittää edeltävien suurten runoilijoiden saavutukset heidän itsensä avulla, kun plagiointi asettaa käyttäjänsä lähtökohtaa alemmas, niin alluusio mahdollistaa päinvastaisen. Voimakkaasti tulkiten, eli väärin lukien kuten Bloom sanoo, Milton luki omasta näkökulmastaan suuret epiikan edeltäjät, sisällytti heidän antinsa ja kirjoitti omansa.