Siirry sisältöön. | Siirry navigointiin

Jyväskylän yliopiston Koppa

HUOM! Kopan käyttö päättyy 31.7.2024! Lue lisää.


Navigation

Restauraation aika

tekijä: bubbeli — Viimeisin muutos maanantai 06. lokakuuta 2014, 09.01

Renessanssin sanotaan jatkuvan Englannissa vielä 1660 –luvulle asti, mutta ilmapiiri on muuttunut. On sanottu, että elisabethin ajan keveys katoaa 1600 –luvun alussa:  keijut pakenevat uuden raskaanvakavan ajan saapuessa.

Englanti kehittyy 1500 –luvun lopulla kolonialistiseksi suurvallaksi, espanjalaisen Armadan kukistuminen 1588 merkitsi englantilaisen meriherruuden alkua.

1630 –luvun Englantia jakoi monarkistien ja puritaanien kiista. Myös kirjallinen kenttä jakautui: puritaanit Milton ja Bunyan kirjoittivat porvaristolle, kun taas hovipiirien suosima metafyysinen runous sekä kavaljeerirunous olivat vielä täyttä hovierotiikkaa. Hovin suosima nautinnollisuus oli jyrkkänä vastakohtana puritaanisuudelle.

Metafyysikkoja kiinnosti filosofiassa tapahtuneet mullistukset, aiemmin varmat käsitykset maailmasta rikkoutuivat. Maa-keskeisestä kosmologiasta luopuminen oli järkyttävän suuri kokemus, Kopernikaaninen kumous vaikuttaa ehkä nykyään pelkästään positiiviselta, mutta aikanaan se oli pelottava  varmuuden hajoamisen kokemus. Metafyysikko-runoilijoiden mielikuvitusta stimuli uusi kuva kosmoksesta, John Donne rinnastaa usein runoissaan erotiikan ja kosmoksen. Ihmisen anatomiaan liittyvät löydöt, tuntuivat aikanaan vastenmieliseltä, mutta metafyysikoita tällainen ihmisen sisälle meneminen houkutti.

Reformaatio lopetti kulttuurisen keveyden, ja muutti ratkaisevasti Englantia. Yhtenäistä uskonnollista maailmaa ei enää ollut: kalvinistit hallitsivat uskonnollista keskustelua. Heidän kulttuurihistoriallinen vaikutuksensa Englannissa on uskonnollisen rationalismin läpilyönti.

Max Weber on painottanut sitä, kuinka moderni rationaalisuus liittyy uskonnolliseen askeettisuuteen. Tosin puritaanien askeettisuus on modernia, se eroaa keskiaikaisten munkkien askeettisuudesta siinä, että puritaaneilla on jo  kyse järjestelmällisemmästä itsekontrollista:

”Kertomuksissa puritaanimarttyyrien kuulusteluista asetetaan aatelisten prelaattien ja virkamiesten ymmärtämätöntä hallitsemista vastaan puritaanien kylmän varautunut rauhallisuus. Jo siinä ilmenee vielä nykyäänkin parhaiden englantilaisten gentlemannien edustama varautuneen itsekontrollin arvostus. Sanottakoon asia näin: Puritaaninen kuten jokainen ”rationaalinen” askeettisuus pyrki tekemään ihmisen kykeneväksi puolustamaan ns. pysyviä motiivejaan ja erityisesti niitä, joita itse oppi ihmisessä ”koulutti”  ja vastustamaan ”tunteita” (affekteja) sekä saattamaan nämä pysyvät motiivit voimaan.”
 (Max Weber, Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki, 1980, s.86 suom. Timo Kyntäjä) 

1600 –luvulla kirjallisuuden suhde uskonnollisiin kysymyksiin jakautuu – ja uusi puritaaninen kirjallisuus saa sananvaltaa. 1600-luvun englantilaisen kirjallisuuden keskeiset tekijät Milton, Donne ja Bunyan ovat hyvin eri tavalla uskonnollisia kirjailijoita. Metafyysikkona John Donne kirjoittaa vanhoilla päivillään katolisia  saarnoja, John Miltonin Kadotettu paratiisi edustaa maltillista puritaanisuutta, kun taas Bunyanin Kristityn vaellus on äärimmäisen puritaanisen taiteen mestariteos.