Siirry sisältöön. | Siirry navigointiin

Jyväskylän yliopiston Koppa

HUOM! Kopan käyttö päättyy 31.7.2024! Lue lisää.


Navigation

Don Quiote merkkinä

tekijä: bubbeli — Viimeisin muutos tiistai 15. huhtikuuta 2008, 11.58


Don Quiote yrittää toimia todellisessa maailmassa kuin kirjan sankari, mutta ritariromaanit ja todellisuus eivät ole yhteneväisiä. Romanttisen tulkinnan mukaan Don Quiote on idealistinen sankari, jolla todellisuus ei vastaa unelmia.

Filosofi Michel Foucault  tekee tuosta Don Quioten ja todellisuuden välistä ristiriidasta esimerkin koko aikakauden murroksesta ja renessanssin lopusta. Renessanssin saavuttama tieto perustui paljolti siihen että sanan katsottiin vastaavan todellisuutta, sanan ja todellisuuden liitto oli epäilemätön. Don Quiote toimii esimerkkinä sanan ja todellisuuden erosta.


Michel Foucault: Don Quiote (Ote)

Don Quijote ei ole huikenteluun taipuvainen mies vaan pikemminkin säntillinen pyhiinvaeltaja, joka pysähtyy kaikkien samankaltaisuuden merkkien edessä. Hän on saman sankari. Hän ei onnistu jättämään taakseen analogisen ympärillä leviävää tuttua tasankoa sen enempää kuin pientä maakuntaansakaan. Hän kulkee sitä loputtomasti ristiin rastiin ylittämättä koskaan eron selväpiirteisiä rajoja tai saavuttamatta identiteetin ydintä.

Lisäksi hän muistuttaa itsekin merkkiä  hän on kuin pitkä, kirjaimenlaiha grafeemi, joka on juuri karannut kirjan avoimelta sivulta. Hänen koko olemuksensa on pelkkää kieltä, tekstiä, painettuja sivuja, jo kirjoitettua tarinaa.

Hänet on tehty yhteenkietoutuneista sanoista; hän on maailmassa asioiden yhdennä­köisyyden keskellä harhailevaa kirjoitusta. Ei kuitenkaan täysin: köyhän hidalgon todellisuudessaan hän voi nimittäin tulla ritariksi vain kuuntelemalla kaukaa ikivanhaa eeposta, joka laatii lain.

Kirja ei öle niinkään hänen elämänsä kuin hänen velvollisuutensa. Hänen on jatkuvasti tutkittava sitä tietääkseen, mitä tehdä ja mitä sanoa, mitä merkkejä antaa itselleen ja muille sen osoittamiseksi, että hänet on todella tehty samasta puusta kuin teksti josta hän on syntynyt.

Hänen seikkailunsa on valmiiksi ikuistettu ritariromaaneihin. Ja jokainen episodi ja jokainen päätös ovat merkkejä siitä, että Don Quijote on todellakin samanlainen kuin kaikki merkit, jotka hän on jäljentänyt kirjastaan.

Don Quijoten halu olla samanlainen kuin merkit johtuu kuitenkin siitä, että hänen on näytettävä ne toteen ja että (luettavat) merkit eivät enää ole yhdennäköisiä (näkyvien) olioiden kanssa.

(Suom. Mika Määttänen Nuori Voima 1/99)