Fantasia Vieraasta Kulttuurista

tekijä: Tero-Erik Sakari Tuomala Viimeisin muutos tiistai 15. huhtikuuta 2008, 11.58


Renessanssin ihanteena oli ”universaali ihminen”, mutta tämä universaalius ymmärrettiin hyvin eri tavalla. Toisaalla pidettiin itsestään selvänä, että tämä universaali ihmisyys toteutuu vasta kristillisen maailman levitessä kaikkialle. Varsinkin virallisessa Espanjassa suhtauduttiin erittäin jyrkästi muihin kulttuureihin; muslimeja pidettiin pakanoina ja juutalaisia vääräuskoisina, uskonpuhdistuksen opit pidettiin sensuurilakien avulla maan rajojen ulkopuolella. Renessanssimainen avoimuus kaikkeen ihmiseen liittyvään merkitsi myös halua tarkastella inhimillistä erilaisuutta

Erilaisten kulttuurien kuvauksesta tuli keskeinen aihe kautta kolonialistisen Euroopan, erityisesti matkakirjallisuudessa. Kerrottiin matkoilla tavatuista ihmeellisyyksistä, ei niinkään kulttuurisesta toiseudesta. Taustalla oli halu kartoittaa ihmisrotujen ja kansojen  koko skaala. Kuvattiin ihmisluonnon moninaisuutta, uusia maailmoja ja niiden kummallisia tapoja. Samalla tämä vierauden kuvaus muuttui fantasiaksi joka oli enemmänkin kertojansa toivemaailman heijastamista.

Fantasia vieraasta kulttuurista on myös Don Quioten I osan lopussa (luvut 37 - ) on entisen orjan uskomaton tarina, jossa hän kertoo kuinka Algeriassa vankina ollessaan eräs kaunis ja rikas islamilaisneito valitsi hänet puolisokseen. Tarina on tuolle ajalle tyypillinen fantasia, jossa rakkauden myötä kulttuurien välinen kuilu kumoutuu. Pohjois-Afrikan on luonnehdittu tarinassa tilaksi jossa sankari ei oikeastaan ole vankina, vaan vapaana espanjalaisen kulttuurin normeista.

Sankari kertoo, kuinka espanjalaiset löivät Lepanton taistelussa turkkilaiset viholliset. Mutta hän jäi yllättäen taistelun jälkeen sotavangiksi ja orjaksi hieman samaan tapaan kuin Cervantes itse. Tarinan kertoja mainitseekin tavanneensa vankilassa sankarillisen Saavedera –nimisen sotilaan (I,40 s.423)

Entisen orjan ihmeellinen seikkailu alkoi siitä, että Algeriassa vankilamuurin vierellä olevan talon ikkuna-aukosta vilkutettiin liinaa. Pian kävi selville, että talon islamilaisneito, Zoraida, halusi uskoutua hänelle. Nainen oli lumoavan kaunis ja kaupungin rikkaimman miehen tytär. Zoraida halusi paeta aarteineen, kääntyä kristinuskoon ja mennä naimisiin sankarimme kanssa.

Fantasialle ominaista on, että tapahtumien maailma on kristillisen kulttuuripiirin tuolla puolen. Se mikä Espanjasta käsin näyttää orjuudelta onkin hyvin suhteellista.

Erityisesti entisen orjan tarinassa herättää huomiota se, että ehdottomiksi kuvitellut rajat ylitetään helposti. Vaikka päähenkilö on vankina, hänellä on vapaat oltavat. Pian Zorida järjestää valitulleen niin runsaasti rahaa, että hän ja kaikki hänen ystävänsä pääsevät vapaalle jalalle. Järjestellessään laivaa Espanjaan, sankari liikkuu vapaasti kaikkialla, menee mm. puutarhaan jossa tapaa rakastetun ja tämän isän:

”Päätin siis mennä puutarhaan ja yrittää päästä hänen puheilleen, menin sinne eräänä päivänä ennen lähtöäni muka keräämään erilaisia yrttejä, ja ensimmäinen henkilö, jonka siellä kohtasin, oli hänen isänsä. Hän kysyi minulta kielellä … joka ei ole maurilaista eikä kastalialaista eikä minkään muun kansakunnan kieltä, vaan monien kielten sekoitus, jota me kaikki ymmärrämme, kysyi siis minulta mitä minä etsin hänen puutarhastaan ja kuka olin. Vastasin hänelle olevani arnautti Mamín orja (ja sanoin niin sen vuoksi, että varmasti tiesin tämän olevan hänen parhaita ystäviänsä). Ja etsiväni erilaisia yrttejä salaattia varten. Hän kysyi minulta vielä, olinko lunnasvanki ja paljonko herrani minusta vaati. Hänen näin kysellessään  ja minun vastaillessani astui puutarhassa olevasta rakennuksesta ulos kaunis Zoraida, joka oli aikoja sitten minut huomannut, ja koska, maurilaisnaiset eivät yhtään kursaile näyttäytyä kristityille eivätkä mitenkään heitä välttele, hän ei ensinkään arastellut tulla sinne, missä hänen isänsä oli minun kanssani. Sitä paitsi hänen isänsä, nähtyään hänen tulevan, huusi hänelle jo loitolta käskien hänen tulla luo.”

(I,41,s. 434 – 435)

Tarinassa kaikki esteet ja rajat katoavat ja tilalle tulee hyväntahtoinen tuttavallisuus. Musliminaisten pukeutumissäännöt kumoutuvat ja isä jättää huoletta tyttärensä kahdestaan vieraan miehen kanssa. Tarinassa projisioituu rakkautta, kauneutta ja varallisuutta täynnä olevan fantasia kauas vieraaseen maahan.