Palvottu Dulchinea

tekijä: Tero-Erik Sakari Tuomala Viimeisin muutos tiistai 15. huhtikuuta 2008, 11.58


Don Quioten rakkauden ja palvonnan kohde on Dulchinea.  Nimi jonka köyhä hidalgo keksii samalla, kun hän päättää ryhtyä Don Quioteksi, vakuuttaen että tulevat uroteot ovat kaikki Dulchinean kunniaksi.

Dulchinea on Don Quioten mielikuvituksen tuote, ritarirakkaudesta kertovien kirjojen mukaan hahmotettu. Todellisuudessa tuo palvonnan kohde on kuvattu suorasukaiseksi maalaisnaiseksi.

Dulchinean hahmoa on tulkittu kahdella tavalla. Romanttisen tulkinnan mukaan Cervantesin pyrkimyksenä ei ole pelkkä ritariarvojen satiiri. Vaikka teoksen alkuosassa parodioidaan ritarillista naisen palvontaa, niin Cervantes ei romaanin toisessa osassa satirisoi Don Quioten rakkautta enää lainkaan, vaan tuo esille humanistisia arvoja.

Toisessa osassa parodian tilalle tulevat melankoliset ja uskonnolliset tunteet. Tämän perusteluna on pidetty sitä, että itse maalaisnaista ei enää tuoda kontrastiksi Don Quioten kuvitelmille. Dulchineasta tulisi näin renessanssihumanismin ja uskonnollisen elämän symboli. Tämän tulkinnan mukaan Don Quioten ritarirakkaus muuttuu teoksen myötä hyveen harjoittamiseksi (charitas)

Toisen tulkintalinjan mukaan Don Quioten hahmo on parodinen alusta loppuun. Dulchinea -kuvitelmien kautta Cervantes parodioi tavoittamattoman naisen palvontaa. Läpi romaanin Don Quiote imitoi kohteliaisuuksia, hienotunteisuuden osoituksia, palvelualttiutta ja retorisia ilmaisuja jotka kuuluivat naisen palvontaan. Toisen väittämän mukaan kaikki Don Quioten puheet ja eleet ovat vailla todellisuudentajua, ja siksi niiden luoma vaikutelma on pääasiassa koominen.