Siirry sisältöön. | Siirry navigointiin

Jyväskylän yliopiston Koppa

HUOM! Kopan käyttö päättyy 31.7.2024! Lue lisää.


Navigation

Pyhän Teresan näyt

tekijä: bubbeli — Viimeisin muutos tiistai 15. huhtikuuta 2008, 11.58


Espanjan kultakauden toinen tunnettu mystikko Ristin Pyhän Johanneksen ohella on Pyhä Avilan Teresa (Jeesuksen Teresa, St Teresa of Avila, 1515 - 1582). Hänen hurmioituneet näkynsä, tuskan ja hengellisen autuuden kuvauksensa ovat puhtaasti uskonnollisia, mutta ne ovat vaikuttaneet voimakkaasti myös kuvataiteeseen ja kirjallisuuteen.

Teresan asema mystisen tradition kirjailijana on ratkaisevan tärkeä. Kirjoituksissaan hän käsittelee vain omia kokemuksiaan, mystiikasta huolimatta yksinkertaisella kielellä ja selkeästi.

Teresan omaelämäkerrallinen selonteko hengellisen elämänsä vaiheista Vida (Elämä, 1565) on teos, johon Teresa  itse sanoi sijoittaneensa koko sielunsa.

Vida - teoksessa rukoilijan eri vaiheet on kuvattu veteen liittyvien metaforien avulla. Maallisen ihmisen kosketus kokemus rukouksesta on ”ensimmäinen vesi”, joka on noudettu kaivosta ja tuotu hänelle puutarhaan. ”Toinen vesi” puolestaan on jo vintturin kaivosta nostamaa vettä, se on Jumalan hiljainen lahja jonka myötä alkaa tulla passiivinen rukoilijan kokemus. Kolmatta vaihetta Teresa kuvaa virran vetenä – joka on jo täysin passiivista ja  hiljaista rukousta. Neljäs ja lopullinen rukoilijan tila on vesisade. Sen avulla Teresa kuvaa itsekkyydestä vapaata täydellisen passiivista tilaa.

Hänen tunnetuin teoksensa on Castillo interior  (Sisäinen linna, v. 1577)  Teos ottaa pretekstikseen Jeesuksen sanat: ”Minun isäni kodissa on monta asuinsijaa”. Teresa kertoo saaneensa näyssä käsityksen noista sisäisistä huoneista. Hän näki kristallisen linnan, jossa oli seitsemän sisäkkäistä tilaa, kussakin näistä oli lukuisia asuntoja. Siinä Teresa kuvaa rukoukseen syventyneen sielun vaiheita sielun huoneissa liikkumisen kuvin.

Sisäinen linna on sielu, jonka ytimessä on kolminaisuus. Rukouksen myötä kehittyvä sielu lähenee Jumalaa, etenee läpi asuntojen kohti valoisaa keskusta.

Teresa alkoi samaistua Neitsyt Mariaan jo 15 -vuotiaana kun hänen äitinsä kuoli. Teresa laitettiin luostariin, mutta luostarikoulu ja elämä luostarissa ei jostain syystä sopinut hänelle.

Teresa yritti jatkuvasti asettua karmeliittaluostariin ja toisaalta hänelle käy mahdottomaksi elää siellä. Teresa sairasteli koko nuoruutensa ja joutui sen vuoksi jättämään lopulta luostarin. 

Vakavimman sairausvaiheen aikana hän sai väärää hoitoa, niin että hänen kerrotaan olleen neljä päivää koomassa. Samalla hänen jalkansa olivat halvautuneet niin, että niiden kuntoutuminen vei kolme vuotta. Sairausvuosiensa aikana Teresa aloitti säännöllisen rukoukset ja hengelliset harjoitukset.

Vasta 39 -vuotiaana Teresa koki ratkaisevan kääntymyksen. Siihen vaikuttivat Augustinuksen Tunnustukset, ja luostarissa ollut järkyttävä kuva haavoittuneesta Kristuksesta. Tämän jälkeen Teresan rukoukseen ja askeesiin keskittynyt elämäntapa muuttui mystiseksi. Hän alkoi vaipua ekstaattisiin Kristus –näkyihin, kokemukset olivat voimakkaita eikä hän tiennyt tulisiko hänen yrittää välttää niitä. Eräs pappi vakuutti hänelle, että tuollaiset hurmokset ovat riivaajasta lähtöisin, ja että Teresan tulee välttää niitä. Pappi kehotti nauramaan ja tekemään suojelevan ristinmerkin aina kun tuollainen ekstaasi on tulossa. Teresa ei kuitenkaan pystynyt vastustamaan ekstaasejaan, ja ne alkoivat jo herättää kiusallista huomioita. Myös inkvisition epäluulot heräsivät.

Teresan elämän suunta muuttui vasta vähitellen kun hän oppi hyväksymään näkynsä, hän saattoi pitää niitä Jumalan tapana lähestyä  häntä. Lopulta näyt antoivat hänelle uskomattoman vahvuuden. Hänen toimintansa karmeliittajärjestön uudistamiseksi kantoi hedelmää. Tämän jälkeen Teresa omistautui mietiskelyn lisäksi aktiiviselle toiminnalle järjestönsä kehittämiseksi.

Teresan sisäisen kehityksensä huipentui vuonna 1560, jolloin hän 45 -vuotiaan nunnana koki ensimmäisen intellektuaalisen Kristus –näkynsä sekä ”pyhän sydämen lävistämisen”. Intellektuaalisessa näyssä (vision intellectual) ei ihmettä nähdä silmillä, vaan ymmärryksellä. Teresan kertoman mukaan:

”Kun olin kunnianarvoisan pyhän Pietarin juhlana rukoilemassa, näin vierelläni Kristuksen – tai paremminkin sanoen tajusin hänen olevan siinä, sillä en nähnyt mitään ruumiini enkä sieluni silmin. Minusta tuntui, että hän oli aivan vieressäni ja ymmärsin, että ilmeisesti juuri hän puhui minulle….”

Samana vuonna Teresa koki transverberaation eli ”sydämen lävistämisen”. Teresa kertoo näyssä kohdanneensa enkelin:

”Enkelillä oli käsissään pitkä kultainen keihäs, jonka rautaisessa kärjessä näytti olevan vähän tulta. Hän näytti lävistävän sillä sydämeni useaan kertaan, niin että keihäs tunkeutui sisuksiini. Kun hän veti sen pois, minusta tuntui kuin se repäisisi ne mukanaan. Se sytytti minut kauttaaltaan suureen rakkauteen Jumalaa kohtaan. Niin ankara oli tuska, että se pani minut vaikeroimaan, ja niin ylenmääräinen oli se suloisuus, jonka tämä suunnaton tuska minussa synnytti, ettei kukaan haluaisi sitä menettää, eikä sielu tyydy vähempään kuin Jumalaan. Se ei ole ruumiillista tuskaa, vaan hengellistä, joskin ruumis saa siitä osansa, vieläpä suuren osan.”

(suom. Teinonen s.90 Vida, 29,13)

Teresan kokeman ilmestyksen, sydämen lävistyksen, kunniaksi Espanjassa on 1700 –luvulta lähtien vietetty juhlapyhää.