Askeettinen Ristin Pyhä Johannes

tekijä: Tero-Erik Sakari Tuomala Viimeisin muutos tiistai 15. huhtikuuta 2008, 11.58


T.S. Eliot
ihaili kovin espanjalaisen kultakauden mystikkoa ja runoilijaa Juan de la Cruzia, Ristin Pyhää Johannesta. Eliotin runossa Ash Wensday, ’Kiirastorstain aatto’ kiivetään henkisen puhdistumisen portaita samalla tavalla kuten Johanneksen runossa ’Sielun säkeistöt eli nousu Karmelin vuorelle’. Eliotin runo käsittelee Johanneksen keskeisintä aihetta; pyrkimystä vapautua tietoisesta tahdosta.

"Koska en toivo takaisin paluuta

Koska en toivo

Koska en toivo paluuta

Tämän miehen lahjoja, tuon näköpiiriä himoiten

En enää koeta pyrkiä sellaista kohti

(miksi vanha kotka siipiään levittäisi?)

miksi murehtisin

tavallisen vallan häipynyttä voimaa

…."

(T:S:Eliot: Kiirastorstain aatto, suom. Kai Laitinen)

Tässä Eliotin runon ensimmäisessä säkeistössä runon minä pyrkii luopumaan tahdosta ja päämääristä. Taustalla on Johanneksen runojen meditatiivinen pyrkimys tyhjentää sielu

kaikista toiveista. Hänen runojensa tarkoituksena on toimia apuna tietynlaisen tyhjyyden saavuttamisen tiellä.

Johanneksen tärkein tukija ja ystävä oli toinen suuri mystikko ja kirjailija Avilan Pyhä Teresa. Yhdessä heitä pidetään espanjan kulta-ajan mystiikan tärkeimpinä hahmoina. Heidän tavatessa Johannes oli 25 - ja Teresa 52 –vuotias. Ikäeron ei sanota merkinneen paljoakaan. Molemmille kirjoittaminen oli askeettinen harjoitus, ja molemmat kirjoittivat myös ekstaattisista hurmiotiloista.  Pyhän Teresan ekstaaseissa korostuivat ruumiillisen kivun hurmiotilat. Johannes ylistää enemmän tyhjyyttä ja luopumista myös hurmiosta.

Espanjan kultakaudella runouden keskeiseksi seikaksi nousivat visiot ja ekstaasit, ne olivat jopa tärkeämpiä kuin kirjoitustaito ja retorinen kyvykkyys. Pyhä Johanneskaan ei omistanut muuta kuin yhden kirjan, Raamatun, mutta luostareiden kirjastoissa hän luki erittäin paljon. Myös lukeminen oli mietiskelevälle hengelle sopivaa toimintaa.

Mystikkojen transsitiloissa on kuitenkin paljon kirjallisia piirteitä. Oikeastaan teksti kuuluu jo meditaation lähtötilanteeseen: lukeminen ja varsinkin runojen lukeminen ymmärrettiin mietiskelyn apuvälineeksi.

Mystikot erottivat toisistaan meditaation ja kontemplaation. Meditaatio toimi mielikuvien avulla, se voi käyttää apunaan runoutta mutta kontemplaatiossa mielikuvistakin on luovuttu. Pyhä Johannes ohjasi oppilaitaan kontemplaatioon, ja hän varoitti heitä meditaatioon liittyvistä houkutuksista.

Pyhän Johanneksen runot ovat inspiroituneita, eivät spontaanin sekavia vaikutelmia, vaan äärimmäisen selkeitä ja yksinkertaisia.  Filosofi Ortega y Gasset on kiinnittänyt huomiota juuri tähän paradoksiin. Mystikot kirjoittivat tuon ajan selkeintä runoutta. ”Mystikot olivat kielen ja sanan klassikoita”, kuten hän sanoi.