Siirry sisältöön. | Siirry navigointiin

Jyväskylän yliopiston Koppa

HUOM! Kopan käyttö päättyy 31.7.2024! Lue lisää.


Navigation

Jumala Antaa Teoksen Valmiina

tekijä: bubbeli — Viimeisin muutos tiistai 15. huhtikuuta 2008, 11.58


Keskeinen mystikkojen käsitys, joka esiintyy monissa maalauksissa on se, että Jumala ojentaa valmiin teoksen runoilijalle. Esimodernina aikana kirjoittamisen käytäntö oli toisenlainen kuin nykyään. Yleensä runo ajateltiin ensin valmiiksi ja siirrettiin paperille vasta sitten, kun se oli  selkeänä mielessä. Runo kehittyi siis valmiiksi mielessä. Samalla tavalla Jumalan ajateltiin antavan teoksen valmiina mieleen, paperille siirtämistä varten. Näin annettu teos koettiin pyhänä ja täydellisenä, siksi runon hiominen ja parantelu maallisin voimin olisi jumalaisen viestin tärvelemistä.

Johannes sanoi runojen tulevan hänelle valmiina hänen ollessaan transsitilassa. Joskus runo annettiin sana sanalta, joskus kokonaisvisiona, mutta aina ne olivat valmiita syntyessään. Mystikkojen käsitys oli, että runo annetaan eikä niillä ole subjektiivista tekijää. Sitä voi ajatella tapana ohittaa tietoinen kontrolli  niin että ääritilojen kautta löytyy puhtaampi, ja yksinkertaisempi kieli.

Runo syntyi transsissa, tuloksena Jumalan kanssa käydystä kommunikoinnista. Tällainen runojen syntymistapa ei ollut harvinaista, vaan varsin yleistä mystikkojen keskuudessa. Transsitilassa välittäjäksi saatettiin nimetä enkeli, tämä toi Jumalan viestin runoilijalle. Enkelin sanottiin vievän runoilijan mukanaan kuuntelemaan taivaallista laulua, joka sitten annetaan hänen kirjoitettavakseen.

Suurin osa Pyhän Johanneksen runoista on syntynyt kontemplatiivisen rukouksen aikana. Viitatessaan runoihin hän ei koskaan puhu niistä omina runoinaan. Kommentaarikirjoissaan hän käsittelee omia runojaan kuin vierasta tekstiä. Pyhän Johanneksen suomennetut teokset Pimeä yö ja

Elävä rakkauden liekki koostuvat yhdestä runosta ja Johanneksen itsensä kirjoittamasta pitkästä kommentaarista. Selitysteoksissa runon jokaisesta säkeestä tulee oma lukunsa. Niissä Johannes puhuu runoistaan kuin vieraista teksteistä, toisin sanoen hän ei yhdessäkään kohtaa viittaa tekijän tietoon tai omakohtaiseen kokemukseen. Tarkka tekstianalyysi on osoittanut, että Johannes käsittelee silloin omia runojaan pelkästään teologina.