Siirry sisältöön. | Siirry navigointiin

Jyväskylän yliopiston Koppa

HUOM! Kopan käyttö päättyy 31.7.2024! Lue lisää.


Navigation

Sallimus Ja Tahdon Voittaminen

tekijä: bubbeli — Viimeisin muutos tiistai 15. huhtikuuta 2008, 11.58


Sielun säkeistöissä
rakastuneen on lähdettävä salaa, muuten hän ei pysty siihen harvinaiseen ja itsensä ylittävään tekoon, johon häntä kutsutaan. Johannes kommentoi omaa säettään ”kun talo on tyyntynyt” sanoen, että tuollaisessa hetkessä oma tahto, tunteet ja halut ovat nukuksissa, ja silloin on syytä lähteä. Tietoiset pyrkimykset ja tahto voidaan ohittaa silloin kun ne ovat heikoimmillaan.

”Ollessaan hereillä talonväki … vihaa ajatusta, että sielu lähtisi vapaasti sen käsistä.”

(Ristin Pyhä Johannes, 154)

Tällainen lähtijä saa palkakseen harvinaisia lahjoja, mutta niiden edellytyksenä on tietoisuuden ja tahdon unohtaminen.

”Saadakseen ne sielun on siksi välttämättä pidettävä kaikki kykynsä passiivisina.”

(emt 155).

Oikeaa hetkeä ei siis voi tietoisesti päättää, vaan on lähdettävä itseltään huomaamatta. Sitä Pyhä Johannes ilmaisee sanalla ’sallimus’: se on jotain tahdon vastaista jota Jumala sallii.

Tämä ’sallimus’ liittyy Johanneksella myös itse runoon. Se on hetki jolloin avautuu mahdollisuus kuunnella myös kieltä tietoisilta pyrkimyksiltä salassa. Kun kielen käytännölliset puolet jäävät nukkumaan, kirjoittaja voi lähteä salaa ’ei-merkityksen’ yöhön.

Pyhän Johanneksen mukaan hänen runossaan on huudahdus ”Oi!” merkitsemässä tätä sallimuksen hetkeä. Se on merkki ilmaisemattomasta ja se viittaa enempään kuin kieli voi ilmaista. Tämä siksi, että huudahdus Oi! on lähempänä hengitystä, kuin kieltä. Sanana sillä ei ole merkitystä, ja siksi se on välittävä ilmaus huokauksen ja kielen välillä. Samalla kuitenkin tämä huokaus avaa ja ’sallii’ kaikki ne vielä ilmaisemattomat mahdollisuudet jotka kutsuvat runoilijaa.

"Lähdin pimeään ja turvaan,

salaisia portaita, valepuvussa

- oi autuas sallima hyvä!

Pimeään ja piiloon

Kun taloni oli jo tyyntynyt."