Sielun Säkeistöt

tekijä: Tero-Erik Sakari Tuomala Viimeisin muutos tiistai 15. huhtikuuta 2008, 11.58

eli Laulu Karmelin vuorelle nousemisesta

Ristin Pyhä Johannes

Yö sieluni täytti syvä,

Halu rakkauden kun syttyi sielussa tässä.

Oi sinua, sallima hyvä!

Ulos lähdin pimeässä,

Kun tyyntä oli jo kaikki talossa tässä.

Ja pimeys tihentyvä

Oli salaista porraspuuta peittämässä.

Oi sinua, sallima hyvä!

Kävin salaa pimeässä,

Kun tyyntä oli jo kaikki talossa tässä.

Ihanassa yössä salaa

Minä kuljin eikä minua nähnyt kukaan.

Sydän yksinään sai palaa,

Minä kuljin vain sen mukaan,

Ei mitään muuta opasta tarvittukaan.

Kun minua johti se tiellä,

Yö varmempi oli kuin päivä aurinkoinen.

Ja minua vartoi siellä

Hän, jonka tuntea voinen,

Oli paikassa hän, johon ei käy kukaan toinen.

Yö aamua armaampi, konsa

Kaksi yhteen johdatettiin ja yhdeksi tuli

Kera yljän morsionsa,

Yö, jossa hän ylkään suli

Ja muuttui ja yljän kaltaiseksi tuli!

Pää povella kukkivalla,

Joka oli vain ylkää varten, rakkaintani,

Hän lepäsi helmassani,

Sai lahjani puiden alla,

Ja seetri viuhkansa leyhyttämään pani.

Kun tuuli muurin takaa

Hänen hiuksensa hajotti saaden ne hulmuamaan,

Hänen kätensä kirkas, vakaa

Teki kaulaani haavan, ja lamaan

Sai kaikki aistimet se herpoamaan.

Jäin siihen ja pääni vaipui,

Minä unohdin itseni, käännyin ylkääni omaan.

Ja kaikki lakkasi, haipui,

Ja ajatuksettomaan

Jäin lepoon, unhoittuin kedon liljain lomaan.

(suom. Aale Tynni)