Sielun Säkeistöt
eli Laulu Karmelin vuorelle nousemisesta
Ristin Pyhä Johannes
Yö sieluni täytti syvä,
Halu rakkauden kun syttyi sielussa tässä.
Oi sinua, sallima hyvä!
Ulos lähdin pimeässä,
Kun tyyntä oli jo kaikki talossa tässä.
Ja pimeys tihentyvä
Oli salaista porraspuuta peittämässä.
Oi sinua, sallima hyvä!
Kävin salaa pimeässä,
Kun tyyntä oli jo kaikki talossa tässä.
Ihanassa yössä salaa
Minä kuljin eikä minua nähnyt kukaan.
Sydän yksinään sai palaa,
Minä kuljin vain sen mukaan,
Ei mitään muuta opasta tarvittukaan.
Kun minua johti se tiellä,
Yö varmempi oli kuin päivä aurinkoinen.
Ja minua vartoi siellä
Hän, jonka tuntea voinen,
Oli paikassa hän, johon ei käy kukaan toinen.
Yö aamua armaampi, konsa
Kaksi yhteen johdatettiin ja yhdeksi tuli
Kera yljän morsionsa,
Yö, jossa hän ylkään suli
Ja muuttui ja yljän kaltaiseksi tuli!
Pää povella kukkivalla,
Joka oli vain ylkää varten, rakkaintani,
Hän lepäsi helmassani,
Sai lahjani puiden alla,
Ja seetri viuhkansa leyhyttämään pani.
Kun tuuli muurin takaa
Hänen hiuksensa hajotti saaden ne hulmuamaan,
Hänen kätensä kirkas, vakaa
Teki kaulaani haavan, ja lamaan
Sai kaikki aistimet se herpoamaan.
Jäin siihen ja pääni vaipui,
Minä unohdin itseni, käännyin ylkääni omaan.
Ja kaikki lakkasi, haipui,
Ja ajatuksettomaan
Jäin lepoon, unhoittuin kedon liljain lomaan.
(suom. Aale Tynni)