Torjuttuna Eläminen

tekijä: Tero-Erik Sakari Tuomala Viimeisin muutos tiistai 15. huhtikuuta 2008, 11.58


Maallisen äidin ja taivaallisen isän välinen kiista tulee ilmi Ristin Pyhän Johanneksen Sielun säkeistöjen eräässä suomentamattomassa kohdassa. Siinä ilmaistaan, että samassa kohdassa missä tapahtui syntiinlankeemus tapahtuu myös uudestisyntymä:

"Omenapuun alla

siellä kanssani kihlauduit

siellä ojensin sinulle käteni ja olit valmistettu

missä äitisi oli häväisty."

Elina Isoksela tulkitsee tätä kohtaa teologiselta kannalta seuraavasti:

”Hengellisiä kihlajaisia signifioivassa rakkauden aktissa yhdistyvät siis kammottavalla tavalla perisynti ja syntiinlankeemus sekä ristinkuolema ja Vapahtaja. Äiti näyttäytyy tappajana ja Kristus –sulhanen elämän synnyttäjänä. Synnyttäjä on tappaja ja kuollut mies tuo elämän.”

(Elina Isoksela, Juan de la Cruz ja paradoksin estetiikka, Teologinen aikakauskirja 6 1992 s. 524).

Maa ja taivas ovat siis vastakkaisia puolia; retorisesti ilmaistuna kyseessä on kiasma, eli vastakohtien käänteisyys; maallinen syntymä merkitsee taivaallista kuolemaa ja päinvastoin.

Mielikuva äidistä tappajana voidaan tulkita myös psykologisesti. Pyhä Johannes puhuu yöstä primaareihin lapsuudenkokemuksiin verrattavalla tavalla. Silloin Yö merkitsee tilaa, jolloin äiti lähtee pois. Näin hän jättää lapseen katkeruuden joka auttaa häntä kestämään. Samoin Pyhä Johannes käyttää äiti –metaforaa myös puhuessaan Jumalasta:

”Sitä mukaa kun, kun lapsi kasvaa, äiti vähentää huolenpitoaan ja salaten näin herkän rakkautensa sivelee suloisen rintansa kitkerällä aloen mehulla … Tällaisen rakastavan äidin kaltainen on Jumalan armo.”

Rinnasta vieroittuminen ja äidistä erottautuminen on katkera tapahtuma. Samalla äiti kuitenkin osoittaa, että mitään erikoista ei ole tapahtunut, vaan kieltäessään rintansa näyttää samalla että todellisuus on tällainen. Torjuttuna olemisesta tulee näin pysyvä tila. Roland Barthesin mukaan tämä torjuttuna olemisen kokemus, sekä äidin että Jumalan puolelta, leimaa Pyhän Johanneksen mystistä kokemusta:

”Rakkauden kohteen vetäytyminen merkitsee Pahan Äidin kauhistuttavaa paluuta, rakkauden käsittämätöntä vetäytymistä, mystikoiden hyvin tuntemaa heitteille jättämistä: Jumala on olemassa, Äiti on läsnä, mutta he eivät enää rakasta, minä en ole tuhoutunut, mutta olen heitetty pois kuin jäte.”

(Barthes,  Rakastuneen kielellä, s. 54)

Barthesin mukaan tällaiseen rakkauden tilaan joutunut on pakotettu käänteiseen elämään. Hän on pakotettu kieltämään toiveensa, hän on elossa kaikesta huolimatta mutta joutuu kokemaan olemisensa pelkäksi jätteeksi. Hänen on pakko tehdä tästä todellisuusperiaate,  kun rakastettu hylkää ja on silti läsnä, tavallisena hahmona.