Vammauttava Kosketus

Ristin Pyhä Johannes, kommentoidessaan omia säkeitään mietiskelee erityisesti sanaa ”syttyä” säkeessä  ”Halu rakkauden kun syttyi sielussa tässä”. Rakkauden syttymisessä on hänen mukaansa myös polttava vaikutuksensa. Sielun säkeistöissä salainen kohtaaminen huipentuu Jumalan haavoittavaan kosketukseen:

                      "Hänen kätensä kirkas, vakaa

                      Teki kaulaani haavan …"

Polttava kosketus liittyy tuskan ja nautinnon yhdistymiseen, ja Pyhän Johanneksen runo Elävä rakkauden liekki suorastaan keskittyy tällaisten Jumalan kosketuksen kuviin:

                      "Oi suloinen poltinrauta!

                      Oi ihana haava!"

Polttava kosketus liittyy rakkauteen myös allegorisesti eikä vain aistillisella tavalla. Sitä voi kuvata kosketukseksi, jossa toinen juuri rakkautensa vuoksi koskettaa toisen henkilökohtaisinta kohtaa. Tällainen kosketus vaikuttaa loukkaukselta, koska se liittyy ihmisen suojatuimpaan alueeseen. Mutta koska kyse on rakkaudesta, niin  tuo kosketus on tehtävä ja se haavoittaa kumpaakin. Tämä mystikkojen edustama käsitys perustuu Vanhan Testamentin erääseen Laulujen Laulun allegoriseen kuvaan. Siinä haavoitettu morsian etsii rakastettuaan, joka pakenee kuin kauris koska on myös haavoitettu.

Haavoittuminen on tapa ilmaista eräänlaista sieluun asti yltävää kosketusta. Loukkaukselta tuntuvan ja haavoittavan kosketuksen myötä ihminen tunnistaa sielunsa, löytää omimman kohtansa.  Mystikot sanovat että sieluun tulee viiltävä ja syvä vamma, jonka kautta ihminen tuntee itsensä. Ihmisen sielua, ja ominta aluetta ei näin voisi koskettaa muuten kuin loukkaamalla.

Kiteytetysti ilmaistuna; sielu on suojattu paikka henkilön identiteettiä ja itsensä tunnistamista varten. Muilla ihmisillä kuin rakastetulla ei ole pääsyä näin lähelle ihmistä, ja siksi rakastetunkin sana kun se koskettaa tätä aluetta, vaikuttaa loukkaukselta. Mutta rakkaus tekee tästä sanasta oikeaan osuvan.