Seksuaalisuus Hyveenä

tekijä: Tero-Erik Sakari Tuomala Viimeisin muutos tiistai 15. huhtikuuta 2008, 11.58


Anchinon rakkaus (7 päivä 7.)

Decameronen rakkausseikkailuista kertovissa tarinoissa on muutamissa myös ns. toiveen toteutuman rakenne. Tavallisesti unissa ja fantasioissa toiveet toteutuvat. Useassa Boccaccion novellissa päähenkilö unelmoi ensin rakkaudesta, mutta toive vaikuttaa mahdottomalta. Sattumien ja hyvien käänteiden jälkeen kuitenkin tuo unelma toteutuu. Tarinan käänteet eivät siis noudata realistisen uskottavuuden logiikkaa, vaan unelman logiikkaa. Tällainen on Anchinon tarina.

Eräs komea nuorukainen on ensin Ranskan kuninkaan palveluksessa, kun hän kuulee puhuttavan erään kaukana Bolognassa asuvan  Beatricen kauneudesta. Sen jälkeen hän ei voi ajatella enää mitään muuta vaan päättää lähteä Bologneen etsimään tuota naista.

Hän onnistuukin näkemään tämän naisen sattumalta eräissä juhlissa, ja nainen on vielä kauniimpi kuin hän oli odottanutkaan. Hän päättää ettei lähde Bolognasta ennen kuin saa naisen rakkauden. Hän pyrkii Beatricen miehen palvelukseen Aninchino nimellä, ja hyvän ulkonäkönsä ja hyvien tapojensa vuoksi hänet pestataan. Pitkät ajat hän palveleekin isäntäänsä erittäin hyvin, niin että hänestä tulee jopa isäntänsä suosikkipalvelija.

Viimein, tilaisuuden tullen, hän tunnustaa Beatricelle paitsi rakkautensa, myös sen kuinka kauan hän on tätä palvonut. Tunnustus tekee vaikutuksen rouvaan, ja koska nuorukainen on niin miellyttävä hän antaa tälle suudelman ja pyytää tulemaan puoleltaöin hänen makuuhuoneeseensa.

Näin siis toiveet näyttävät toteutuvan Aninchinon kohdalla. Jokainen este on voitettu ja onnen yö on luvassa.

Kun aika koittaa, Aninchino hiipii makuuhuoneeseen Beatricen viereen ja tämä tarttuu häntä voimakkaasti kädestä. Nainen ei päästä irti, vaan kääntyy ja herättää miehensä. Beatrice kysyy mieheltään, ketä tämä pitää parhaana palvelijanaan.

- Aninchinoa tietenkin, vastaa mies.

Beatrice jatkaa kertomalla, että juuri tämä paras palvelija on tänään tehnyt hänelle ehdotuksia, ja vaatinut yöllistä tapaamista. Aninchinon toiveet näyttävät romahtavan kerralla.

Mutta sitten Beatrice jatkaa tarinaa uuteen suuntaan. Hän kertoo, että tuo palvelija sanoi odottavansa häntä puutarhassa puolenyön jälkeen, ja jatkaa:

”Jos tahdot oppia tuntemaan palvelijasi uskollisuuden oikeassa karvassaan niin pukeudu minun vaatteisiini ja ota huntu päähäsi sekä mene puutarhaan odottamaan häntä.” 

Sillä hetkellä Aninchinon epätoivo vaihtuu taas onneksi:

”Aninchino, joka oli ollut ankarasti hädissään, koettanut päästä irti rouvan otteesta ja kironnut  tuhannen kertaa sekä rouvan että oman herkkäuskoisuutensa, tuli nyt maailman onnellisimmaksi ihmiseksi.”

Näin toiveen toteutumasta tulee entistä miellyttävämpi tarina, kun juoneen tulee yllättäviä umpikujia, jotka nekin kääntyvät hyväksi.

Lemmenhuuman jälkeen kun Aninchinon oli aika lähteä, rouva antoi tälle vielä kepin käteen ja kehotti käyttämään sitä puutarhassa. Kun naiseksi pukeutunut aviomies hypähtää iloisena Anunchinon kaulaan, niin hän saakin kepiniskuja. Palvelija moittii tätä ”kehnoksi naiseksi”, solvaa ja mukiloi hänet pahanpäiväisesti. Hän oli halunnut vain testata kuinka uskollinen vaimo hänen mainiolla isännällään on. Seuraavana päivänä, selvittyään rökityksestä, isäntä palkitsee palvelijan ruhtinaallisesti, ja rouvankin kanssa hänellä on vielä paljon hauskoja hetkiä.

Decameronessa seitsemännen päivän tarinoissa naiset usein pettävät rikkaita mutta tyhmiä miehiään. Mutta on huomattava, että he usein lempivät miesten kanssa joita todella rakastavat. Boccacciota yleensä pidetään moraalittomuuden edistäjänä, mutta se perustuu moraalin ja seksuaalisuuden vastakkain asettamiseen. Jos nainen pettää vanhaa rikasta ukkoaan, hän on rakastunut vertaiseensa mieheen. Avioliitto oli tuolloin 1300 luvulla vähemmän henkilökohtainen kuin nykyään.

Boccacciolta voi löytää oman, vaikkakaan ei lainkaan johdonmukaisen, käsityksen oikeasta ja väärästä elämästa. Hänellä seksuaalisuuden hyve on kaikkien hyveiden perusta ja seikka joka herättää rohkauden, itseluottamuksen ja kyvyn uhrautua.