Siirry sisältöön. | Siirry navigointiin

Jyväskylän yliopiston Koppa

HUOM! Kopan käyttö päättyy 31.7.2024! Lue lisää.


Navigation

Yleistä renessanssin ylimysnaisista

tekijä: bubbeli — Viimeisin muutos tiistai 15. huhtikuuta 2008, 11.58


Italian renessanssin ylimysnaiset eivät olleet vain taiteilijoiden malleina, vaan monet vaikuttivat merkittävästi aikansa kulttuuriin. Tosin naiset olivat yleensä miesten huolehdittavina, koska omaisuus periytyi miesten kautta. Naiset kuuluivat joko isänsä, puolisonsa tai veljensä alaisuuteen. Mutta poikkeuksiakin oli, ja naisilla jotka kuulivat valtasukuihin oli paljon valtaa hovissa. Esimerkiksi kuuluisaan Colonnan sukuun kuulunut kristillinen runoilija Vittoria Colonna oli leski ja mesenaatti, vaikka hänen omaisuuttaan hallitsi hänen veljensä. Colonna hyödynsi lahjakkuuttaan ja käytti valtaa suvereenisti kirkon, hovin ja taiteilijoiden piirissä. Hän oli renessanssin vaikutusvaltaisin nainen.

Naiskirjailijoita tunnetaan myös. Vaikka tavallisesti humanistinen koulutus ei koskenut naisia,  eivätkä naiset harjoitelleet retorisia kirjoittamisen taitoja. Kirjoittaminen ymmärrettiin julkiseksi toiminnaksi ja siksi sitä ei pidetty naisille sopivana alueena. Poikkeuksia tosin riittää, seuraavassa esitellään kaksi italian myöhäisrenessanssin naisrunoilijaa,  he toteuttivat kahta täysin erilaista naisen roolia sonetteja kirjoittaessaan. Vittoria Colonna suoritti kunniakkaasti lesken velvollisuutensa sonettien avulla; hän ylisti edesmennyttä miestään aivan kuin Petrarca Lauraansa. Vasta suruvaiheen jälkeen hän saattoi käsitellä myös muita kysymyksiä. Varakkaan suvun jäsenenä Colonna omistautui uskonnollisille kysymyksille ja runoudelle.

Gaspara Stampa puolestaan oli vapaa avioitumisen velvollisuudesta koska oli kurtisaani. Renessanssin aikana prostituutio oli varsin laajaa, ja sosiaalisesti korkeimmalla tasolla olivat kurtisaanit. He olivat sivistyneitä naisia, joiden tehtävä oli viihdyttää miehiä seksin lisäksi laulun, tanssin ja runouden avulla. Gaspara Stampan roolin runoilijana kuului sonettien avulla palvoa ylläpitäjäänsä, kirjoittaa rakastajaansa ylistäviä sonetteja.  Molempien, sekä Vittoria Colonnan, että Gaspara Stampan kohdalla runous oli olennainen osa heidän omaksumaansa naisen roolia.