Uskonnollinen Vittoria Colonna

Vittoria Colonnaa (1492 – 1547) sanotaan Italian renessanssin kuuluisimmaksi naiseksi. Monet renessanssin runoilijat, politikot ja kirkonmiehet tunsivat hänet ja arvostivat hänen kristillistä humanismiaan. Vittorian läheisin ystävä oli Michelangelo Buonarroti, heitä yhdisti samankaltainen kiinnostus taiteen ja teologian kysymyksiin.

Michelangelo ja Vittoria kirjoittivat toisilleen sonetteja ja kirjeitä. Michelangelon sanotaan sijoittaneen Vittorian kuuluisaan Viimeinen tuomio -maalaukseensa Neitsyt Marian jalkojen juureen. Vittoria puolestaan kirjoittaa Michelangelolle, että tämä "kiinteä ystävyytemme on mitä vakavin mieltymys, joka on solmittu kristillisellä siteellä." Michelangelon sonetissa S'i' avesi creduto al primo sguardo Vittoria esiintyy ikääntyneenä valtijattarena:

"Jos olisin uskonut häneen katsoessa sielunsa uudistavan minut tullessaan kuin feniks-linnun joka palamaan liekkeihin lentää vanhuudessa,

kuin nopein leopardi, hirvi olisin kiitänyt iloon, pakoon tuskiani, nauruun ja sanoihinsa, kohti ilojani rientänyt - hitaasti ja kiirehdin.

Nyt miksi valittaa, kun tavoitin leponi, rauhani ja autuuteni silmistä enkelini iloisen.

Olisi vaikeampaa ehkä ollutkin nuorena hänet nähdä, onnekseni hyveensä tietä seuraan lentäen."

(suom. Yrjö Kaijärvi)

YLHÄINEN ROUVA

Vittoria kuului roomalaiseen Colonnan ylimyssukuun. Hänen isänsä oli kenraali, ja Vittoriasta tuli vaikutusvaltainen intellektuelli ja renessanssipoliitikko. Mutta sitä ennen hänestä tehtiin naimakaupat kahden suvun sopimuksella. 3-vuotias Vittoria liitettiin yhteen 5-vuotiaan Pescaran markiisin kanssa, tosin varsinainen avioituminen tapahtui vasta myöhemmin. Naimakauppa ei tuonut Vittorialle onnea. Pescara oli soturi joka ensimmäisen aviovuoden jälkeen oli jatuvasti sotamatkoilla, kunnes kuoli taistelussa.

Vittorialla oli edessään runsaat lesken vuodet, ja hän sai mainetta hienostuneena sonettien kirjoittajana. Edesmenneestä miehestä tuli hänelle ensimmäisten sonettien kaipuun kohde. Näissä 1520-luvun soneteissaan Vittoria jatkoi puhtaasti petrarcalaista traditiota. Enää hän ei mennyt naimisiin, vaan valitsi itsenäisen ja riippumattoman renessanssi-ihmisen elämäntavan. Hänestä tuli renessanssin 'kirjallinen kuningatar', joka omistautui keskusteluille taiteilijoiden, intellektuellien ja poliittisten vaikuttajien kanssa.

Vittorian poliittisen toiminnan alue oli uskonnollinen. Hän vaikutti monien kardinaalien   päätöksiin, Paavin sihteereitä hän tapasi usein. Mutta häneen itseeensä vaikutti eniten Orchino –niminen mystikko ja saarnaaja. Vittoria matkusti ympäri Italiaa kuuntelemassa tämän, aikansa parhana saarnaajana pidetyn, Orchinon saarnoja.Vittoria oli hänen kanssaan kirjeenvaihdossa. Siksi on arveltu että inkvisitio seurasi erityisesti Vittorian viime vuosia ja tarkkaili tämän uskonnollista toimintaa, mutta Vittoria Colonne ehti kuolla ennen syytteiden esittämistä.

Hengelliset runot ovat syntyneet 1530-luvulta lähtien ja niitä sanotaan Vittorian myöhäisvaiheen runoudeksi. Uskonnolliset keskustelut Michelangelon ja Orchinon kanssa sävyttävät näitä runoja. Intellektuaalinen jännite näissä runoissa syntyy neoplatonismin ja kristinopin välille. Runojen hahmoja ovat Jeesus Kristus ja Neitsyt Maria. Mutta erityisen läheinen hahmo Vittorialle oli Maria Magdaleena, hän tilasi esimerkiksi Tizianilta maalauksen Magdaleenasta ja kirjoitti itse tästä legendasta useita sonetteja.

Maria Magdaleena oli Colonnalle läheinen pyhimys sekä henkilökohtaisesti, että teologisesti. Magdaleenan tavoin hän toimi miesten hallitsemilla alueilla. Raamatussahan Magdaleena oli ainoa nainen, josta tuli nun sanotusti mies-apostolien vertainen. Mutta kuten erään sonetin lopussa ilmaistaan: "jos totuus ei ole valheen ystävä, tulee huomata, että naiset ovat sydämeltään rakastavampia ja vakaampia" kuin miehet. Ja kuten sonetti kertoo, Marian rakkaus herättää suuremman rohkauden, joka kestää silloinkin kun kyvykkäät miehet pelkäävät.

Marian elämän kulku muodostaa vaikuttavan legendan: prostituoidusta uskolliseksi Kristuksen seuraajaksi. Colonnalle Marian elämä merkitsi allegoriaa naisen tiestä: se lähtee maallisesta rakkaudesta ja etenee henkiseen. Magdalenan legendasta Colonna ilmiselvästi löysi henkisen mallin elämälleen."