Yleistä Italian täysrenessanssista

tekijä: Tero-Erik Sakari Tuomala Viimeisin muutos tiistai 15. huhtikuuta 2008, 11.58


Kulttuurinen painopiste Italiassa muuttui 1400 –luvun lopulla; Firenze tuo ruhtinaskaupunki muuttui tasavaltalaiseksi. Johtavat humanistit ihannoivat Rooman tasavallan aikaa. Silti 1400 –luvun Firenze on selkeästi Medizien –pankkisuvun valta-aikaa. Medicit tukivat tiedettä ja taidetta, julkista rakentamista ja paransivat monin tavoin firenzeläisten elämää. Toinen keskeinen kulttuurikeskus oli Venetsia, sen rauhallista tasavaltaa ihailtiin ja kadehdittiin. Rooma nousi 1500 –luvulla huomattavaksi keskukseksi, sen rakennustaide on peräisin sekä myöhäisrenessanssin että 1600 –luvun barokin ajalta.

Renessanssi kehittyi aivan uuteen vaiheeseen 1470 –luvun kuvataiteen myötä, sen huipentumana pidetään Rafaelin ja Michelangelon, sekä Tizian aivan uudenlaista, ja koko renessanssi-maailmaa hämmästyttänyttä, maalaustaidetta. Renessanssikirjallisuuden aika loppui Arioston kuolemaan vuonna1533.

Keskeinen piirre on humanistien kiinnostus italian kieltä kohtaan, vasta nyt käytiin todella soveltamaan kaikkia latinankielisen retoriikan ja grammatiikan keinoja kansankieleen. Vasta nyt, sata vuotta Petrarcan ja Boccaccion jälkeen, kansankielinen runous tuli kaupungeissa yleiseksi.


VAPAASTA YKSILÖSTÄ

Täysrenessanssissa yksilöllisen vapauden teoriat kehittyivät äärimmilleen ja eri suuntiin. Esimerkiksi Mirandolan ihmisen ylistys ja Macchiavellin ruhtinaan vallan analyysi ovat toistensa vastakohtia.

Ajattelijoina Pico della Mirandola ja Machiavelli edustavat varsin erilaisia käsityksiä ihmisestä. Macchiavellin Il Principe (1513, Ruhtinas) kehittää filosofiaa hallitsijan vallan käytöstä, ja siihen huipentuu renessanssin poliittinen yksilöllisyys. Ruhtinaassa näkyy kuinka renessanssin yksilöllisyydessä ei ollut kyse demokraattisesta jokaisen yksilöllisyydestä, vaan despoottisesta yksilöstä jonka käsiin kaikki valta keskittyi. 

Firenzeläinen Macchiavelli, virastaan erotettu ja kaupungista karkotettu sihteeri, kehitti ruhtinaan suvereeniutta ylistävän poliittisen teorian. Sen mukaan valtion menestyksen takeena on harkitseva, viisas, julma ja häikäilemätön johtaja.

Esimerkiksi Macchiavellin Ruhtinaan kuuluisan 18 –luvun otsikkona on: Missä määrin ruhtinaiden on pidettävä lupauksensa.

"Viisas hallitsija ei sen vuoksi voi, eikä hänen pidäkään pitää lupauksiaan, milloin se vahingoittaisi häntä ja milloin ne syyt, jotka saattoivat hänet antamaan lupauksensa, eivät ole enää olemassa…

Ruhtinaalta ei myöskään milloinkaan puutu päteviä syitä, joilla voi kaunistella antamansa lupauksen rikkomista. – Ei ruhtinaalla tarvitse olla kaikkia ihmiskunnan hyviä ominaisuuksia, mutta  on välttämätöntä, että hänellä näyttää ne olevan, ne ovat hyödyllisiä."


MIRANDOLAN YLISTYS

Varhaisnero, ja alle 30-vuotiaana kuollut Pico della Mirandola, ihmisen asemaa kosmoksessa ylistää aivan toisella tavalla kuin Machiavelli. Hän kirjoittaa näkyväisen ja näkymättömän yhdistävänä hahmona. De dignitate homini eli ”Ihmisen arvosta” teoksessa.

"Jumala on luomispäivien lopussa luonut ihmisen, jotta hän oppisi tuntemaan maailmankaikkeuden lait, rakastamaan se kauneutta ja ihailemaan se mahtavuutta. Hän ei sitonut ihmistä mihinkään kiinteään asemaan, vaan antoi hänelle liikkuvuutta ja vapaan tahdon. Sinut olen asettanut maailman keskustaan, puhui Luoja Aatamille, jotta sitä helpommin näkisit ympärillesi ja näkisit, mitä on sen sisällä, loin sinut olennoksi joka ei ole taivaallinen eikä maallinen, jotta olisit oman itsesi vapaa muovaaja ja voittaja. Sinä voit rappeutua eläimeksi tai synnyttää itsesi uudelleen Jumalan kaltaiseksi olennoksi."