Aistillisuudesta

Uusi piirre Italian täysrenessanssissa on myös vapaamielisempi suhde aistillisuuteen kuin aiemmin. Antiikin kreikasta löydetään alastomuus taiteeseen, ja samalla tavalla suora erotiikka runouteen. Varhaisrenessanssin erotiikka ja Boccaccion Decamerone ilmentää erilaista suhdetta ruumiillisuuteen kuin myöhempi kuvataide; Boccacciolla nainen esiintyy miehen kuvitelmissa vielä pukeutuneena. Vasta myöhäisrenessanssissa alastomuus tuli keskeiseksi eroottiseksi seikaksi.

Tunnetuin tuon ajan eroottinen runoilija oli Pietro Aretino (1492 – 1557), jonka pornosonetit Sonetti lussuriosi  (Riettaita sonetteja) piirroksin havainnollistettuina levisivät erittäin laajalle.

Aistillisuus tuli siis uudella tavalla keskeiseksi, renessanssihahmo, Firenzuola, kirjoitti:

"Rakkaus ei ole muuta kuin nautintoa… nautin viinistä, leikistä, tieteestä ja naisista .Nautinto on elämän varsinainen tarkoitus: emme nauti minkään päämäärän takia, nautinto on itsessään päämäärä."

(Hartwig Frisch. Euroopan kulttuurihistoria 3, suom. Katri Ingman-Palola, s 45)

Renessanssin kuvataiteen ihmiskuvauksessa näkyy vahva androgyyninen ihanne, kuuluisin on Donatellon David (1432), jossa kiharatukkainen poika vaikuttaa lähes naiselta.

Hovissa miehen kaunistivat itseään, tämä tulee ilmi Castaglionen Hovimiehessä (1528). Hän kertoo kuinka jotkut miehet kihartavat pitkät hiuksensa ja nyppivät kulmakarvansa. Nämä olivat hänen paheksumiaan naisellisia miehiä, mutta jopa hänen kuvailemansa maskuliininen mies on kaunis, viileä ja luonteva.

Myös nainen asettuu myöhäisrenessanssin hovissa sosiaaliselle näyttämölle eri tavalla kuin varhaisrenessanssissa. Petrarcan ylpeän ja etäisen naishahmon sijaan Castaglione ihailee miellyttävää ja ”suloista” naista.

Pukeutuminen kertoo myös paljon tuon ajan sosiaalisista ihanteista. Hovimiehet esiintyivät pitkätukkaisina, ja hartioita levittävän, avoimen takin alla on vartalon myötäiset housut.  Naisten asussa laahus leviää huomattavan laajaksi, samalla naisen kaula ja iso osa povea jäi paljaaksi. Kerrotaan että fransiskaanit kielsivät synninpäästön laahusta kantavilta naisilta.