Viihteellinen eepos

tekijä: Tero-Erik Sakari Tuomala Viimeisin muutos tiistai 15. huhtikuuta 2008, 11.58

Renessanssi merkitsi myös sitä, että kirjallisuus sai nautittavan viihteellisiä sävyjä, Boccaccion jälkeen romanssit olivat myöhäisrenessanssin suosituinta viihdettä. Tämän ajan keskeiset kirjailijat, Ariosto ja Tasso, toivat romanssin piirteitä eepoksiinsa. Yleensä runomittainen eepos on sävyltään juhlallinen ja ylevä, eikä viihteellisten elementtien ole katsottu kuuluvan lainkaan sen herooiseen maailmaan. Mutta myöhäisrsenessanssissa kehittyi viihteellinen eepos.

Sekä Ariosto että Tasso hakivat aiheensa eepokselle luonteenomaisesti  etäisestä menneisyydestä. Keskiajan ritari- ja pyhiinvaellusaiheet kevennettiin miellyttäviksi kertomuksiksi. Ritari-aihetta kevensi Lodovico Ariosto, hän kehitti aiheen huippuunsa Raivoisa Orlando -teoksessa. Pyhiinvaellusaihetta kevensi Torquato Tasson Vapautettu Jerusalem.  Molemmat käsittelevät aihettaan eepokselle kuuluvalla laveudella.

Homerokseen ja Vergiliukseen vedoten kritisoitiin aikanaan Arioston teosta siitä, että teos sekoittaa matalan ja korkean tyylin. Arioston tietoinen tarkoitus oli kehittää romanssi hovikelpoiseksi, aikansa korkeakulttuurin maun mukaiseksi.

Ritari-aiheet eivät siis jääneet keskiajalle, ne olivat keskeisiä myös renessanssin aikaan. Arioston (k. 1533) eepos Orlando Furioso kertoo tarinan Orlando-ritarista (joskus suomeksi Roland). Klassisen aloituksen tyyliä noudattaen Ariosto ilmoittaa teoksen alussa aiheensa: hän aikoo laulaa naisista ja ritareista sekä Orlandosta jonka rakkaus teki mielipuoleksi.

Orlandon tarina ja episodit kerrotaan nopeaan tahtiin. Arioston tyyli on leikkisää ja kujeellista: hän keskeyttää tarinan jännittävimpään kohtaan, jättää sen siihen ja käy punomaan jotain toista juonen lankaa. Ariosto käytti nykyviihteen hyvin tuntemaa keinoa, keskeyttää tarina juuri dramaattisen huipennuksen kohdalle. Sitä kritisoitiin ja pidettiin eeppisen periaatteen vastaisena. Sanottiin, että Ariosto hyppää asiasta toiseen eikä pysty luomaan eheää tarinaa.

Arioston kerronta on myös eepoksen periaatteita vastaan, sillä kerronta on pikemminkin puheenomaista kuin herooista. Se antaa vaikutelman ikään kuin tarina olisi pelkkää viihdettä. Tosiasiassa Ariosto punnitsi tarinaansa erittäin tarkasti, joka vivahdetta miettien. Keveän tyylin saavuttaminen vaatikin kovaa hiomista. Ensimmäinen versio vaati kymmenen vuoden kirjoittamisen, sitten hän teki lisäyksiä ja parannuksia vielä kahteen myöhempään versioon.

Arioston Raivoisa Orlando oli kiistatta aikansa suosituin ja keskustelluin teos, sitä luettiin hoveissa ja porvariston piirissä.