Kirjoittaja Ranskassa

Ranska ei vielä renessanssin aikaan ollut Pariisikeskeinen. Vasta 1600 –luvulla kulttuuri keskittyi Pariisiin, kun kuninkaan absoluuttista valtaa haluttiin korostaa siten. Kirjojakaan ei silloin sallittu painaa muualla kuin Pariisissa.

Renessanssiajan kirjailijoista  Montaigne vaikutti Bordeauxin tienoolla ja myös hänen esseensä on painettu siellä. Lyons on humanistien ja runoilijapiirien suosima paikka, Rabelais vaikutti siellä.

Ranskan kirjakieli oli epävakaata, hovien ja pääasiassa Pariisin tienoolla tunnettua kieltä. Kirjallinen ranska taisteli asemastaan pohjoisia ja eteläisiä murteita vastaan. Kansan keskuudessa sitä tuskin ymmärrettiin, kieli vaihteli niin paljon eri alueilla. Kuninkaan pyrkimyksiin sopi kuitenkin nopea kirjallisen ranskankielen levittäminen  kuningaskunnan eteläisiinkin alueisiin.

Latinan kieli oli kirjoitettuna kielenä pitkään suositumpi kuin ranska. Vielä 1580 -luvulla Montaigne esiintyy vaatimattomana sanoessaan, että jos hän olisi halunnut esseensä kestäväksi kirjallisuudeksi hän olisi kirjoittanut ne latinaksi eikä tällä vaihtelevalla ranskan kielellä.

Kirjoittajien tausta saattoi olla hyvin erilainen. Ranskassa oli kuninkaallisia kirjailijoita kuten Margareta Navarralainen,  oli oppineita kuten Rabelais ja aatelisia kuten Montaigne. Montaigne ei ottanut rahaa vastaan Esseistään, vaikka sitä tarjottiin. Hänellä oli isältä peritty ja arvostettu ”konsulin” conseiller virka Bordeauxissa.

Kirjailijan sosiaalinen status riippui hänen säädystään, ei kirjailijan kyvyistä.  Toki oli olemassa kirjailijoita, jotka pyrkivät menestymään nimenmaan kirjoittajan kykyjensä avulla. Talonpoikien ja porvareiden säädyistä saattoi nousta  kirjailijoita, mutta kirjoittamalla he eivät luoneet itselleen arvostusta. Aristokraattisessa yhteiskunnassa yksilöllinen ura oli aina alempana kuin syntytausta.

Arvostusta taiteilija saattoi saada vain hovista. Yleensä teos omistettiin jollekin hoviin kuuluvalle, vain sen kautta  kirjoittaminen merkitsi mahdollisuutta saada mainetta.