Skip to content. | Skip to navigation

Jyväskylän yliopiston Koppa

HUOM! Kopan käyttö päättyy 31.7.2024! Lue lisää.


Navigation

Essee Epätaiteena

by bubbeli — last modified Apr 15, 2008 11:58 AM


Montaigne loi aivan uuden kirjoittamistavan, esseen. Ranskan kielen sana ”essai” tarkoittaa koetta ja yritystä. Montaigne nimesi tekstinsä siis luonnoksiksi, ja sai näin kierrettyä kirjoittamislajien sääntöjä. Runousoppi oli sanellut yksiselitteiset ohjeet kirjoittamisen eri tyyleistä eri lajeissa. Näin kirjoittamisesta oli muodostanut suljettu systeemi. Montaigne halusi tutkia kirjoituksen prosessimaisuutta eli kirjoittamista vapaana toimintana ilman valmista päämäärää. Siksi hän sanoo ottavansa oppia eräästä maalarista:

”Joka valitsee jokaisen seinäpinnan edullisimman keskuksen ja sijoittaa  siihen taulun, jonka hän on maalannut kaikella taidollaan ja kyvyllään, ja ympäröivän tyhjän pinnan hän täyttää groteskeilla mielikuvituksellisilla kuvioilla."

Runousopin sommitteluvaatimusten kannalta hänen esseensä ovat tasapainottomia. Retoriikka ymmärrettiin sääntöinä kuinka valita aineisto inventio, missä järjestyksessä esittää se dispositio, sekä millä tyylillä asia on sopiva esittää elocutio.

Toisaalta Montaigne ei suinkaan ollut piittaamaton retoriikan suhteen, vaan täydellinen klassisen humanismin kasvatti. Hän haki esikuvansa antiikista, roomalaisten kirjeen kirjoittamisen retorisista muodoista. Hänen esseidensä nimet ”Kirjoista” ja ”Ystävyydestä” olivat saman nimisiä esseitä esikuvallaan roomalaisella Cicerolla. Renessanssin humanistille luonteenomaisesti hän kävi jatkuvaa dialogia antiikin kanssa; hän kirjoitti kuin antiikin retorikot, ajatteli kuten he, otti heiltä esimerkkejä, mutta ei kirjoittanut latinaksi. Hänen esseidensä maailma on jo uudenaikainen ja tuo ilmaisee siksi jotain täysin uutta.