Montaigne

_{Thomas de Leu:
Michel Eyquem de Montaigne}

Montaigne sai klassisen koulutuksen, kerrotaan että hän oppi ensin puhumaan latinaa ennen kuin äidinkieltään, ranskaa. Kirjoittaja itse vähätteli kieltään. Hän painotti kirjoitustensa epätaiteellista, henkilökohtaista ja välitöntä luonnetta. Montaigne laitaa alulle ranskalaiseen esseetyylin monet ominaispiirteet.

Renessanssin humanistit olivat painottaneen roomalaisia klassikoita hyvän kirjallisen tyylin esikuvina. Yksilöllistä suhdetta näihin esikuviin ei kuitenkaan korostettu ennen Montaignea. Toisin sanoen persoonallinen tyyli ei ollut ihanteena, vaan pikemminkin klassisten lausekuvioiden mukailu. Toki Montaignen kielen taustalla on klassisiksi muodostuneet roomalaisten esikuvien lauseet, mutta hänen tyyliinsä kuului jo persoonallinen suhde noihin kielen käytön ihanteisiin.

Lisäksi Montaigne on käsitellyt uudella tavalla itsestään tietoista subjektia - eli renessanssille niin keskeistä yksilöä ajattelevana olentona. Hän otti tavoitteekseen tutkia itseään, pyrkien punnitsemaan omaa luonnettaan, tapojaan, mielipiteitään.

Tavallisesta päiväkirjan pitäjästä Montaigne poikkesi ratkaisevasti siinä että hän ei niinkään kirjaa kaikenlaista mitä hänelle tapahtuu, kuin sitä mitä on olla ihminen. On sanottu että Montaigne on ensimmäinen joka jätti sivuseikat ja tutkii suoraan inhimillistä tilannetta (l´humaine condition). Kun hän kehotti ihmistä ajattelemaan itseään, hän ei tarkoittanut sillä omien etujensa ja mielihalujensa ajattelemista, vaan kaiken taustalla olevaa itseyttä.

Ennen kaikkea Montaigne käsitteli sitä mistä myöhemmin on tullut modernille ihmiselle niin keskeinen seikka; subjektin suhdetta omaan itseensä, itsesuhdetta.