Siirry sisältöön. | Siirry navigointiin

Jyväskylän yliopiston Koppa

HUOM! Kopan käyttö päättyy 31.7.2024! Lue lisää.


Navigation

Sivistynyt Lukija

tekijä: bubbeli — Viimeisin muutos tiistai 15. huhtikuuta 2008, 11.58


Montaignen käsitys sivistyneestä ihmisestä on erilainen kuin Rabelaisin, joka suosi sekä humanistisia että käytännöllistä ammattitaitoa. Montaignelle sivistys merkitsi muuta; hän ei ole erikoistunut, vaan kiinnostunut kaikesta. Montaignelle opiskelu ei merkinnyt yksittäisten taitojen ja ammatin hankkimista, tämä oli keskiaikaa hallinnut opiskelun tavoite. Montaignen mukaan on hyvä lukea ja perehtyä vain siihen mikä kiinnostaa yksilön omaa kehitystä. Hän kritisoi erikoistunutta ammattitietoutta, väittäen että sillä ei ole suhdetta henkilön persoonallisuuteen. Lääkärinä toiminut Rabelais edusti ajatustapaa, jonka mukaan renessanssin ihminen on myös käytännöllinen ja jonka kannattaa hankkia laaja tietämys  myös käytännöllisistä tieteistä.

Montaignen esset oli suunnattu lukijalle jolla ei ollut ammatillisia pyrkimyksiä, vaan pelkkä kiinnostus persoonallisuutta kohtaan. Paino esseissä oli kirjallisilla aineksilla ja suunnattu sellaiselle sivistyneistölle, joka halveksi spesialisoitumista.

Montaigne kirjoittaa näille sivistyneille, ne ovat hänen oletettuja lukijoitaan; lukijakunta joka ei ole mikään luokka, ei edusta mitään ammattia, ei kansaa, ei uskoa. Tällä tavalla Montaigne kehittelee eräänlaista 'ideaalilukijaa' jolle hän kertoo ja joka sijaitsee tekstissä pelkästään eräänlaisena mahdollisuutena.

Hannu Riikonen luonnehtii seuraavasti käytännöllisistä tavoitteista vapaata renessanssi-lukijaa:

”Taloudellisen kasvun myötä ja alkeisopetuksen levitessä oli yhä enemmän niitä jotka halusivat päästä osallisiksi kulttuurista ja sellaisista tiedon muodoista, joka ei ollut spesialisoitunutta. Nämä ihmiset olivat osaksi aatelismiehiä, osaksi kaupunkiporvariston jäseniä. Näin kehittyi yleistiedon eräänlainen ei-ammattimainen muoto. Siinä tulivat esille eri tieteenalat, mutta huomattava paino oli kirjallisilla ja esteettisillä aineksilla. Tätä korostaa myös Montaignen käyttämä  kuva itsestään viinin maistajana joka tekee testin lukijan puolesta.

Renessanssiaikana syntyi erityinen sivistyneiden kerrostuma, Die Gebildeten, the educated, joka halveksi ammattimaista spesialisoitumista. Tutkija ja oppinut, joka oli omistautunut tietylle oppialalle ja yksilö joka oli antautunut tiettyyn ammattiin tai kaupankäyntiin, koettiin alempiarvoisena, suorastaan koomisena hahmona.”

     (Hannu Riikonen: Mitä on Essee, 1990, s.51)