Groteski Renessanssi-Ihminen

Rabelais’n kertomuksen jättiläinen, Gargantua on mielettömäksi paistuteltu renessanssi-ihmisen idea. Jättiläisvauva joka janoaa elämää ja tietoa. Hän syntyy parhaaseen sadonkorjuuaikaan, kun vehnä ja viini sekä nautinnot ovat parhaimmillaan ja runsaimmillaan:

"Heti synnyttyään, hän ei huutanut kuten muut lapset mää, mää, vaan hän huusi kovalla ja möreällä äänellä juotavaa, juotavaa, kuin kutsuisi koko maailman juomaan kanssaan."

Vastaavasti hänen poikansa, Pantagruelin syntymään liitetään mahtava elonkorjuujuhliin kuluneen ylensyömisen ja tuhlaavaisuuden kuva.

Mikail Bahtin on nostanut Rabelaisin karnevaaliseksi kirjailijaksi. Hän on osoittanut kansanomaisten karnevaalien ja Rabelaisin tuotannon samanhenkisyyden. Ylitsepursuava runsaus, ruuan valtava määrä, ahmiminen ja ylensyöneen oksennus symboloi luonnon määrätöntä hedelmällisyyttä. Rajaton ylen anti, lupasi keskiaikaisen käsityksen mukaan hedelmällisyyttä myös talvikauden jälkeen.

Lempiessään ja syödessään ihminen unohtaa sen moraalisen rajan joka erottaa hänet luonnosta.

Pöytään käydessään hän uudistaa harmonisen suhteen luontoon ja ympäristöön. Rabelaisin kirjat ovat hyvän ruuan, syömisen ja jättiläismäisen ruokahalun, ja maha nimisen paisuneen hirviön ylistystä.