Utopia Jättiläisen Vatsassa

tekijä: Tero-Erik Sakari Tuomala Viimeisin muutos tiistai 15. huhtikuuta 2008, 11.58


Renessanssin aikana utopiat tulevat uutena aiheena sekä yhteiskuntafilosofiseen keskusteluun, että kirjallisuuteen. Usein utopia sijaitsee eristyneellä saarella, jonne tarinan kertoja joutuu eksyttyään tai haaksirikkouduttuaan.

Utopioiden avulla esitetään malli ideaalisesta yhteiskunnasta. Toisaalta utopioiden kautta lukijalle saatetaan esitellä aivan ihmeellisiä hahmoja ja nurinkurisia elämäntapoja. Näiden innoittajana on luonnollisesti löytöretket ja kolonialismi. Rabelaisin groteski utopia perustuu jälkimmäiseen, ja se sijaitsee jättiläis-isän, Pantagruelin, vatsassa.

Ensin Rabelais kertoo, kuinka Pantagruelin armeija joutuu sadekuuroon ja jättiläisemme vain työntää kielensä ulos niin, että hänen joukkonsa saavat sateensuojan. Kertoja joutuu kuitenkin kielen päälle ja sitä kautta vatsaan. Näin alkaa eräänlainen löytöretki, Rabelaisin groteski kommentti uusien maanosien etsimiseen. Vatsassa kohdataan ensimmäiseksi talonpoika, joka istuttaa kaalia.

Rabelais rinnastaa kuvauksessaan groteskin tyylin, utopian ja tavallisen arkipäivän.  Erik Auerbach kirjoittaa:

”Ja löytöretkeen sekoittuu ainakin kolme erilaista kategoriaa. Puitteet muodostaa suunnattomien mittojen groteski motiivi, jota ei hetkeksikään työnnetä syrjään ja jota jatkuvasti uudistetaan yhä uusilla absurdin koomisilla keinoilla: jätin haukotellessa hänen suuhunsa lentää kyyhkysiä, ruton selittää runsas valkosipulin syönti, jonka seurauksena Pantagruelin vatsasta nousee myrkyllisiä huuruja, hampaat muodostavat vuoristomaiseman…Mutta näiden motiivien välissä kehitellään aivan toisenlaista, uutta ja aikanaan varsin aktuellia teemaa, nimittäin uuden maailman löytämisen teemaa, ja siihen liitetään löytöretkiin aina liittynyt hämmästys, näkökulman siirtyminen ja maailmankuvan muutokset…

Hämmästyttävää tässä maailmassa on, että se ei ole erilainen vaan pienintä piirtoa myöten samanlainen kuin meidän maailmamme… Näin hän kehittelee aivan realistisen kohtauksen. Tässä on siis kolmas motiivi, joka ei lainkaan sovi kahteen muuhun – groteskiin jättiläisfarssiin ja uuden maailman löytämiseen  - vaan on tahallisen absurdissa ristiriidassa niiden kanssa; koko suunnattomien mittasuhteitten ja uhkarohkean löytöretken koneisto siis näyttää pannun toimimaan vain että meille voitaisiin esitellä kaalia istuttava talonpoika.”

(Erik Euerbach: Mimesis s.290-91)