Frankenstein -Mary Shelley

tekijä: Tero-Erik Sakari Tuomala Viimeisin muutos lauantai 17. lokakuuta 2009, 13.25
Mary Shelleyn on sanottu yhdistäneen Frankensteinissa äitinsä ja isänsä ajatuksia kasvatuksesta, saksalaisia kauhuromaaneja, kemian opintojaan ja Erasmus Darwinin biologiaa. Hän osallistui keskusteluihin mesmerismistä, sähköopista ja galvanismista, jotka antoivat lupauksia tieteen mahdollisuuksista ratkaista elämän arvoitus.


Kerrotaan että Mary Shelleyn romaani Frankensteinin hirviö sai alkunsa ajankuluksi sadepäivänä järjestetystä kauhutarinakilpailusta. Mary Shelley tunnetaan runoilija Percy Bysshe Shelleyn puolisona. Pari asettui kesäksi 1816 Geneve –järven rannalle Sveitsiin runoilija Byronin seurueeseen. Täällä ”Frankenstein” sai alkunsa ja monet sen tapahtuvat sijoittuvat sinne.

Mary Shelleyn vanhemmat tunnettiin erittäin radikaaleina hahmoina. Isä William Godwin oli ensimmäisiä nykyaikaisen anarkismin edistäjiä (Enquiry concerning Political Justice, 1793). Äiti, Mary Wollstonegraft oli ensimmäisiä naisasianaisia: hän julisti naisten oikeutta poliittiseen ja taloudelliseen riippumattomuuteen.

Mary Shelleyn Frankensteinissa on goottilaisen romaanin tapaan useita kertojia. Romaanin aloittaa tutkimusretkeilijä Waltonin kirjeet, jossa hän kertoo matkastaan ja laivaan pelastetusta oudosta hahmosta nimeltä Viktor Frankenstein. Tästä siirrytään itse Frankensteinin kertomaan elämäntarinaan. Frankenstein kertoo haaveenaan olleen ”elämän salaisuuden selvittäminen” joka mullistaisi ihmiskunnan elämän:

”Uusi ihmislaji siunaisi vielä minua luojanaan ja alkulähteenään; moni onnellinen ja erinomainen olento olisi olemassaolonsa velkaa minulle. Yksikään isä ei voisi vaatia lapseltaan suurempaa kiitollisuutta kuin minä luomiltani uusilta ihmisiltä.”

(Mary Shelley, 1973, s.53)

Savuttaakseen päämääränsä Frankenstein eristäytyy tutkijankammioonsa, katkaisee yhteydet ystäviinsä ja perheeseensä, sillä perhe ja ystävät merkitsisivät hänelle älyllisestä työskentelystä luopumista. Hän sanoo tukahduttaneensa kaikki tunteensa kunnes saavuttaa tavoitteensa. Hän

Muokkaa ruumiin kappaleista hahmon johon onnistuu johtamaan elämän. Tässä hahmossa kiteytyy naisvihaajan unelma; luoda hahmo joka ei ole syntynyt naisesta ja jolla ei ole mitään naisen ominaisuuksia. Tulos on tekijälleenkin yllätys – kammottava epäluomus. Työn tulokseen pettyneenä Frankenstein vaipuu uneen ja näkee äidistään painajaisen:

”Luulin näkeväni Elizabethin kulkemassa hyvinvoivan näköisenä pitkin Ingolstadtin katuja. Riemuissani ja yllättyneenä syleilin häntä; mutta kun painoin ensimmäisen suudelman hänen huulilleen, ne muuttuivat kalmankalpeiksi; hänen kasvonpiirteensä näyttivät muuttuvan, ja luulin pitäväni sylissäni äitini ruumista: käärinliinat verhosivat hänen vartalonsa, ja näin ruumismatojen kiemurtelevan kankaan poimuissa.”

(Mary Shelley, 58)

Tarinan keskiosaan kuuluu hirviön itsensä monologi. Hirviö on murhannut Viktor Frankensteinin veljen ja perheen palvelijatar on tuomittu teosta kuolemaan. Hirviö on harhaillut kirjaimellisesti mieltä vailla mutta vähitellen hän on onnistunut hankkimaan tietoa kohtalostaan. Hän on oppinut lukemaan ja ymmärtämään asioita tarkkailtuaan erään perheen elämää lähellä olevasta vajasta käsin. Tämä perhe on aivan toisenlainen kuin Frankensteinin perhe; siellä vallitsee tasaveroine kumppanuus ja rakkaus.

Hirviö kertoo ihmetelleensä ihmisten tapoja:

”En pitkään aikaan pystynyt tajuamaan sitä miten ihminen saattaa murhata toisen ihmisen, tai edes sitä miksi oli olemassa lakeja ja hallituksia (…) ihmisiä kohtaan tuntemani ihailu kaikkosi ja tilalle tulivat inho ja halveksunta.”

”Opin tietämään että ihmisten eniten arvostamia ominaisuuksia olivat ylhäinen ja puhdas syntyperä sekä tähän liittyvä rikkaus. Ihmistä saatettiin kunnioittaa jos hänellä oli edes toinen näistä avuista: mutta ellei hänellä ollut kumpaakaan, häntä pidettiin miltei poikkeuksetta maankiertäjänä ja orjana, tuomittuna raatamaan harvojen valittujen hyväksi.”

(Mary Shelley,128)

Olento ei pysty käyttäytymään kuten toivoisi; hänellä ei ole perhettä eikä hän muutenkaan ole kuin Frankensteinin kokoamien ominaisuuksien kimppu. Hirviömäinen ulkomuoto estää häntä saamasta inhimillistä yhteyttä jota hän kiihkeästi kaipaa. Hirviö lupaa jättää Frankensteinin rauhaan, jos tämä luo hänelle naispuolisen kumppanin. Tutkija yrittää, mutta päättääkin tuhota lopulta luomuksensa koska:

”… naispuolinen luomikseni voisi olla kymmenen tuhatta kertaa toveriaan pahempi ja saattaisi aivan ilokseen tehdä murhia ja kaikenlaista ilkivaltaa.”

Naishirviöllä saattaisi olla oma, ja tekijästään riippumaton tahto ja tämä saa Frankensteinin tuhoamaan luomuksensa. Toisin kuin mieshirviö, joka pitää sopimuksensa tekijänsä kanssa, mikään sopimus ei velvoita uutta luomusta, joten Frankenstein pelkää hänen olevan kaikkein pahin. Nähtyään toiveensa tuhoutuvan hirviö lausuu enteelliset sanat:

… muista että minä olen läsnä
hääyönäsi
” (Mary Shelley , 184)

Frankenstein ei ymmärrä ennettä, mutta alitajuisesti hän ehkä toivookin jotain sellaista. Hääyönä hän antaa vaimonsa Elizabethin poistua yksin makuuhuoneeseen, ja jää itse etsimään loukkoja joissa hirviö voisi piileskellä. Vasta kuultuaan kirkaisun hän ryntää makuuhuoneeseen, mutta vaimo on surmattu. Vasta nyt Frankenstein koskettaa naistaan ensimmäisen kerran:

”Syöksyin hänen luokseen ja syleilin häntä kiihkeästi; raajojen eloton velttous  ja kylmyys kertoivat että ruumis jota pidin sylissäni ei enää ollut Elizabethin jota olin rakastanut ja palvonut.”

(Mary Shelley , 215)

Kohtaus rinnastuu Frankensteinin näkemään painajaiseen kun hirviö oli luotu.  Lopulta Viktor Frankenstaein omistautuu luomansa hirviön jahtaamiseen. Tällaisena hänet pelastettiin kertomuksen alussa laivalle, ja häihin houreisiin hän menehtyy. Tämän jälkeen itse hirviökin tulee laivalle kiroaa elämänsä ja kuolee.