Siirry sisältöön. | Siirry navigointiin

Jyväskylän yliopiston Koppa

HUOM! Kopan käyttö päättyy 31.7.2024! Lue lisää.


Navigation

Kauhu ja sosiaalisesti kielletyt seikat

tekijä: bubbeli — Viimeisin muutos lauantai 13. joulukuuta 2014, 11.25


Kauhuromaaneihin kuuluu hakeutuminen sosiaalisesti kielletylle alueelle; hulluuteen ja sairauteen, tyranniaan ja järjettöminä pidettyyn maailmaan. Horace  Walpolen romaani kertoo Otranton linnasta ja sen tyrannimaisesta ruhtinaasta. Walpole oli aatelismies joka omisti kartanon ja restauroi sen goottilaiseksi. Kerrotaan, että hänen sänkynsä oli keräilykappale. Siinä hän näki unen jossa valtava ritarin miekkaa pitävä käsi ilmestyi rappujen ylätasanteelle. Tästä unesta kehittyi tarinan jättiläinen joka kummitteli Otranton linnassa.  Kuten Walpole itse sanoi ”se oli aivan tavallinen uni minunkaltaiselta tyypiltä, jonka pää on täynnä goottilaisia tarinoita.

Otranton linna romaanin (suom. 2014) keskeinen käänne tapahtuu kun linnan ruhtinaan sairaalloinen poika on menossa naimisiin, mutta jättimäinen kypärä murskaa hänet kuoliaaksi. Ruhtinas ei moisesta kauhistu, vaan haluaa naida nuoren morsiamen. Sitä varten hän tappaa vaimonsa ja tavoittelee sitten nuorta neitoa puolisokseen. Ruhtinaan ahdistellessa naista murhatun haamu ilmestyy kostamaan. Hän ajaa ruhtinaan painajaismaiseen harhailuun maanalaisissa holvistoissa.

Tuntematon suojelija auttaa neidon pakoon, niin että tämä voi pelastautua läheiseen luostariin. Lopulta tuntematon sankari paljastuu ruhtinaskunnan todelliseksi perijäksi ja kun asiat kääntyvät oikealle tolalleen salaperäinen jättikypäräkin katoaa.

Ann Radcliffen Udolphon mysteerit (1794) tuo kauhuromaaniin sentimentaalisia aineksia ja yliluonnolliset tapahtumat saavat siinä turvallisesti luonnollisen selityksen.

Päähenkilö Emily, on hyveellinen sankaritar. Sellaisena hän on sukua Richardsonin Clarissalle, jota roistomainen mies Lovelace ahdistelee. Emily on ensimmäinen goottilainen sankaritar: siveyttään puolustava ja pakeneva naishahmo, jonka kaltaisia kirjallisuudessa on kauniiden ja kiusattujen naistyypit.

On sanottu, että  erityisesti nuorten tyttöjen epävarma asema perheessä näkyy jatkuvina tyranni-isien, pakkoavioliittojen ja orpouden kuvauksina. Naiskirjailijoiden luomat sankarittaret ilmaisiva tuon ajan naisille tyypillisiä vaikeuksia kauhun muodossa, tilanteen oliva kuitenkin psyykkisesti samankaltaisia.

Goottilainen sankaritar kuvattiin linnan vankina, nainen kodin yksityisyyteen suljettuna saattaa olla hyvin samankaltaisessa tilanteessa. Linnaa hallitsi mieshahmo, jolla oli paljon julkista valtaa ja tehtäviä – sankaritar taas oli vailla mitään mielekästä tekemistä.

Kauhun takana on sosiaalinen todellisuus, josta kauhu ilmaisee vaietut ja kielletyt puolet.