Avioliittoja Järjestelevä Emma

tekijä: Tero-Erik Sakari Tuomala Viimeisin muutos maanantai 02. helmikuuta 2015, 23.15


Emma (1816) romaanin alussa nuori sankaritar vaikuttaa mukavalta ihmiseltä. Hän on älykäs ja nokkela, kausin ja varakas. Emma on kuitenkin kohtuuttoman innokas järjestelemään toisten avioliittoja, ja aiheuttaa siten paljon erehdyksiä.

Jane Austen luo tarinan siten, että vaikka Emmaa ei kuvata aina kovin imartelevassa valossa, silti lukija rakastaa häntä.  Austen kuvaa Emmaa sekä ironisin että sentimentaalisin keinoin. Austenin kerronnallinen ratkaisu on käyttää  ulkoista hän –näkökulmaa, mutta kuitenkin päähenkilön sisäiseen elämään keskittyen. Tarina etenee lähinnä Emman kautta kuvattuna, ajoittain kertoja luo ironista etäisyyttä Emman arvomaailmaan. Näin lukija näkee tilanteen laajemmin kuin Emma. Samalla kuitenkin sentimentaalisen romaanin tavoin lukija voi olla alusta asti varma siitä, että Emma tulee romaanin loppuun mennessä päätymään onnelliseen avioliittoon. Se että puoliso ja rakastettu on lopulta herra Knightley voi olla yllätys.

Heti romaanin alussa pari joutuu vastatusten kun Emma kehottaa ystävätärtään antamaan rukkaset miehelle jota herra Knightley  oli innostanut kosimaan.

”Emma koetti näyttää iloiselta ja huolettomalta, vaikka hänen oli paha olla, ja hän toivoi hartaasti että herra Knightley lähtisi.  Emma ei katunut, mitä oli tehnyt. Hän  piti itseään edelleenkin parempana tuomarina tällaisissa naisten oikeutta ja herkkyyttä koskevissa asioissa. Mutta hän kunnioitti herra Knightleyn arviota yleensä, ja häntä kiusasi että se niin jyrkästi erosi hänen omastaan. Se että herra Knightley istui tuossa häntä vastapäätä noin vihaisena oli erittäin epämiellyttävää… Herra Knightley saattoi torua Emmaa, mutta Emma ei voinut torua itseään. Herra Knightley oli niin pahoillaan, että kesti tavallista kauemmin ennen kuin hän jälleen tuli Hartfieldiin, ja kun he kohtasivat toisensa, miehen vakava ulkomuoto paljasti, ettei hän ollut antanut Emmalle anteeksi.  Emma oli pahoillaan, mutta ei voinut katua.”

(s.64 ja 68)

Tuleva aviomies on kuvattu itsevaltaisena ja naisia väheksyvänä hahmona. Morsian puolestaan hahmona joka on enemmän kiinnostunut toisten asioista kuin omistaan. Se, että tällaisten hahmojen avioliitto on samalla lukijankin hyväksymä onnellinen loppu vaatii kertojaa yhdistämään lähes mahdottomat asiat. Taitava kertoja pystyy yhdistämään molemmat puolet: lukija saattaa hymähdellä Emman tekemille virheille, mutta siitä huolimatta Emma nousee sankarittareksi jonka avioliitto lopulta palkitsee myös lukijan odotukset.