Siirry sisältöön. | Siirry navigointiin

Jyväskylän yliopiston Koppa

HUOM! Kopan käyttö päättyy 31.7.2024! Lue lisää.


Navigation

Aistimuksista visioihin - William Blake

tekijä: bubbeli — Viimeisin muutos maanantai 28. syyskuuta 2009, 12.15


blake
Thomas Phillips: William Blaken
muotokuva (1807)

William Blake (1757 - 1827) tunnettiin vain pienessä kuvataiteilijoiden piirissä omaperäisenä graafisen kuvan ja tekstin yhdistäjänä 1790 luvun Lontoossa. Blake oli runoilijana ja ajattelijana täysin erilainen kuin kukaan muu aikanaan, hänen hyökkäyksiensä kohteena olivat kaikki normit, kaikki tavat ja yhteiskunnan pysähtyneisyyden muodot. Tärkeimpiä Blaken esikuvia olivat Raamattu, okkultistinen kirjallisuus ja mystikko Emmanuel Swedenborg.


VISIOT

Valistuksen ajan englantilainen empirismi (Baconin ja Locken johtamana) ja siihen liittyvä aistihavaintojen teoria innosti omalla tavallaan myös Blakea. Tosin se sai Blakella hyvin omaperäisen tulkinnan. Empiristien mukaan vain aistihavainnot ovat todellisia, ja ajatukset ovat havainnosta kehiteltyjä abstraktioita. Blakea ei kiinnostanut nämä Terveen järjen mukaiset aistimukset vaan erityisesti aistimaailman ääritilat. Yliaistilliset näyt olivat Blaken mukaan kaikkein aistillisinta kokemusta.

Totuus oli siis Blakelle aistimus. Äärikokemuksista Blaken mukaan löytyy totuus: ruumiillisen ja sielullisen ero murtuu. Visio on Blakelle sekä empiirinen, ruumiillinen että yliaistillinen kokemus. Totuus ei perustunut siis tiedon varmuuteen, ei logiikkaan eikä terveeseen järkeen; nämä kaikki olivat hänelle pysähtyneen tiedon muotoja. Kun totuus on aistimus ja visio, se on nopeampi kuin looginen järjen käyttö.

Risto Ahti kirjoittaa:

"Blakella Visio on välitöntä uskovaa näkemistä. Järjen mukaantulo hidastaa sekä aistien että mielikuvituksen toimintaa. Kysymys on energisen todellisuuden vastaanottamisesta aisteilla ja sen ylläpitämisestä Muistin avulla. Blakella Muisti on aktiivinen elementti, ja syvin elementti."

(Risto Ahti: Kirjojen kirja, 1995, 250)

Blaken mukaan ihminen jää liian helposti tunteen ja älyn maailmaan, vaikka hänen pitäisi oikeastaan pyrkiä takaisin aistimaailmaan. Näin ihminen voisi kokea viattomuuden aina uudelleen.

William Blaken ensimmäinen suuri teos Songs of Innocense v. 1789 oli painettu graafisella tekniikalla, jonka Blake kertoi omaksuneensa näyssä.

Blake kertoi hänen kuolleen veljensä sanelleen hänelle tämän grafiikan menetelmän, jossa runot ja piirrokset syövytetään kuparilevylle, painetaan ja väritetään käsin jälkeenpäin. Tekniikka oli ennenkuulumaton keksintö.

"Viattomuuden lauluissa" lapsipuhuja näkee maailman viattomasti, puhtaana kuin katsoen kaikkea ensi kertaa. Blaken runoissa näkyy käsitys lapsuudesta aistivoimaisimpana aikana ihmisen elämässä. Kaikessa on vilpitöntä iloa. Viattomuuden laulut perustuivat tapaan yhdistää lapsuus ja kristillisen pastoraalin symbolit: Jeesus -lapsi, lampaat ja paimen.

Näiden Viattomuuden laulujen kieli kätkee kuitenkin ongelmansa: kuinka yhdistää runous ja tietämättömyys. Symboleiltaan tarkka, arkkityyppejä käyttävä runous voidaan yhdistää lapsuuteen vain viattoman Jeesus -figuurin kautta. Lapsijumala yhdistää ylimmän totuuden (Jumala) ja lammasmaisen viattomuuden (lapsi).

Viattomuuden kirkkaat ja loistavat pastoraali ­visiot saavat varsinaisen painon vastateoksensa kautta: Songs of Experience katselee maailmaa aikuisen näkökulmasta. Kokemuksen laulut vievät varjojen ja väkivallan alueelle, helvettiin.