Hyvän Ja Pahan Avioliitto

Perustavana erehdyksenä on Blaken mukaan seksuaalisuuden kieltäminen, se saa luontaisen aktiivisuuden vääristymään ja johtaa sotaisuuteen. Sovinnaisiksi kasvatetut ihmiset ja heidän sukupuolinen estoisuutensa oli Blaken mukaan vaarallista. Hänellä oli selkeä käsitys siitä että ihmisten sotaisuuden syy on tukahdutetussa seksuaalisuudessa, kun luonnollisia voimia, viettejä syrjitän ja tungetaan "ulvovaan pimentoon" (Blake)

Blake muodostaa tämän viattomuus/ kokemus vastakkaisuuden dramatisoidakseen, ja osoittaakseen kuinka oikea ja väärä leikkivät toisillaan, kuinka hyvä ja paha, viattomuus ja kokemus leikkivät toisillaan.

Tämä leikki huipentuu The Marriage of Heaven and Hell teoksessa joka ei ole lyriikkaa, vaan pamfletti.  Siinä Blake esittelee keskeisen metaforansa "avioliitto" - tulen ja veden avioliitto, aistien ja hengen avioliitto, vallankumouksen ja uskonnon avioliitto.

Tässä vaiheessa Blake hylkää swedenborgilaisen okkultismin ja kääntyy puhumaan aistien emansipaatiosta. Teos on metafyysinen paini Jumalan ja Paholaisen kesken. Jossa ihmisen emansipaatio ei ole mahdollista pelkästään kireästi ponnistelemalla kohti hyvää ja kaunista. Blake vastustaa tavanmukaista uskontoa joka on rakentunut taistelulle pahaa vastaan. Tämä asetelma on pakottanut hyvän sovinnaisuudeksi pahaa vastaan.

"Hyvä on passiivisuus, joka tottelee Järkeä. Paha on Energiasta viriävä aktiivisuus. Hyvä on Taivas. Paha on Helvetti."

(Blake)

Näiden vastakohtien avioliitosta Blaken teoksessa on kyse: Passiivisten ja tottelevaisten enkelten ja aktiivisesti kapinoivien paholaisten avioliitto.

Hyvä ihminen on heikko ja kireän moraalinsa orja. Vasta moralismi saa pahasta tulemaan energisen voiman, vasta moralismi liittää luovuuden ja elämän kaaoksen pahuuteen.

PAHOLAISEN ÄÄNI (ote)

Kaikki Raamatut tai pyhät ohjeet ovat aiheuttaneet seuraavat erehdykset:

1. Että ihmisessä olisi kaksi todella olevaa periaatetta: Ruumis & Sielu.

2. Että Energia, Pahaksi kutsuttu, on pelkästään ruumiista & että Järki, Jumalaksi kutsuttu, on pelkästään sielusta.

3. Että Jumala tulee kiduttamaan Ikuisuudessa ihmistä, joka seuraa Energioitaan.

Mutta seuraavat vastakohdat ovat totta:

1.Ihmisellä ei ole Ruumista erillään Sielusta; sillä se mitä Ruumiiksi kutsutaan on osa Sielua. Viisi aistia ovat Sielun tärkeimmät aukot tänä aikana.

2.Energia on ainut elävä, ja se on Ruumiista; ja Järki sitoo ja rajaa Energiaa.

3. Energia on Ikuinen Ilo.

Ruumis on tavanmukaisessa uskonnossa heikkouden ja synnin aluetta. Mutta Blaken mukaan ruumis on sielun elinvoimaisin alue, ruumis on sielun temppeli: siinä sielu on saanut viisi aistia ja asettunut leikkimään aistimaailman kanssa.

Yliaistillisissa kokemuksissa tämä leikki on parhaimmillaan. Blaken mukaan aistimukset puhdistuvat vain äärimmäisten kokemusten kautta: "Äärimmäisyyksiin meneminen vie Viisauden palatsiin."

PROFETIAT JA EUROOPPA

Myöhäisvaiheessaan Blake kirjoittaa pääasiassa profetioita. Hänen kauttaan onkin tarkasteltu profetioita kirjoittamisen tapana, eikä niinkään mystisinä ilmoituksina. Olennaista on silloin, se että kirjoittajaon nykyhetkestä ja käytännöstä irrallaan.  Fiktion maailmassa on näin aina jotain profeetallista, koska se hahmottaa jotain mahdollista. Ainekset noihin mahdollisiin maailmoihin ovat kuitenkin aina peräisin nykyisyydestä.

Profetiat syntyvät tavallaan nykyisyyden pintatekstin alla olevasta pinnan alaisista teksteistä. Kirjoittaja voi blakemaisesti kuunnella tulevaisuutta joka tulee luettavaksi vasta joskus myöhemmin.

Blakelle eurooppalainen maailma oli kirjoitettu myyttisin peruskuvin, pinnan alainen teksti on kreikkalaisen ja kristillisen hengen välinen jännite. Tämä arkkityyppinen teksti eurooppalaisen todellisuuden taustalla luo itseään yhä uusiin muotoihin.

Blake siis päätyi kirjoittamaan tämän kulttuurimme esitekstin pohjalta profetioitaan.