Luovuuden Negatiivinen Voima

tekijä: Tero-Erik Sakari Tuomala Viimeisin muutos tiistai 15. huhtikuuta 2008, 12.03


"I will not reson and Compare: my busines is to create"

 (Blake)

Romantiikan perusasenteeksi muodostuu vähitellen luovuuden asettuminen järjen vastakohdaksi. Se on lähtökohtana jo  William Blakella. Hän vieläpä kärjistää tämän vastakkaisuuden loppuun asti: Blaken mukaan järki perustuu aina aistimuksista etääntyneisiin  abstraktioihin ja hierarkioihin, järjellä on taipumus muodostaa  systeemi.

Luovuus puolestaan merkitsee Blakelle kaaosta.  Hyvä kaaos ja järjestäytymättömyys olivat hänelle ehtona uusien visioiden ja ideoiden syntymiselle. Luovuus on avoin tilanne, joka ei voi sulkeutua, jota ei voi selittää ja ymmärtää.

Blake luo oman myyttisen ja allegorisen kuvakielensä ilmaisemaan taistelua pysähtyneisyyttä vastaan alueella jota teologia ja moraali hallitsevat.

Blake puolustaa luovuutta ja kaaosta, mutta hyvin selvärajaisin kuvin. Hänen myyttinen kielensä on kuitenkin esittävää ja kuvailevaa kieltä, kaaosta kuvataan hyvin mustavalkoisesti kosmisena taisteluna.

Blake oli visioiden runoilija jolle totuus oli yliaistillinen, ekstaattinen, henkinen valaistuminen:

"I rest not from my great task!

To open the Eternal Worlds, to open the immortal Eyes.

On Man inwards into the Worlds of Thought into Eternity."

Luovuudessa on Balken mukaan "negatiivista voimaa". Ihmisen lankeemus ei Blaken kosmologiassa ole lankeamista luovuuden taivaallisesta harmoniasta, maalliseen ei-luovaan kaaokseen. Vaan päinvastoin se on hyppy  Paholaisen luovaan ja energiseen epäjärjestykseen Jumalan luovuutta estävästä systeemistä.

Enkelit ovat hahmoja, jotka uskovat annettuun totuuteen, he eivät luo mitään vaan elävät valmiissa taivaassa, laiskoina myös uskonnollisessa mielessä, kaaoksesta mitään tietämättä. Blaken oppaanaan pitämä enkeli paljastuu tällaiseksi naiviksi harhaksi - enkeli on fiktio joka on unohtanut olevansa kuviteltu.

Ihmisen todellinen lankeaminen ja katastrofi oli se kun luotiin mielikuva aistien ja ruumiin tavoittamattomasta tuonpuoleisesta taivaasta. Silloin muodostui systeemi jossa tietoisuus ja sielu ovat jotain ruumiista riippumatonta.

Blaken kuvaamassa systeeminrakentaja Urizenissa näkyy myös Newtonin ja Voltairen rationaaliset hahmot.  Vastahahmona on Los, ikuisen taiteilijan  ja mielikuvituksen henkilöitymä. Hän myöntyy kaaokselle, muutokselle, turvattomuudelle. Los on Jumalainen Mielikuvitus, Jeesus -taiteilija ja Siunattu Ruumis.

Myöskin Blaken versio Eedenistä on hyvin epätavallinen. Siellä vaikuttaa ihmisten keskinäinen vuorovaikutus sekä hyvissä että pahoissa muodoissaan. Erottamatta sotaa ja rakkautta, uhreja ja sankareita - Eedenin toinen nimi on dialogi.