Romanttinen Balladi

tekijä: Tero-Erik Sakari Tuomala Viimeisin muutos tiistai 15. huhtikuuta 2008, 12.03


Keskeinen mullistus englantilaisessa romantiikassa lähti vyörymään William Wordswothin ja  Coleridgen ideapajassa.  He keskustelivat säännöllisesti ja kehittelivät uudenlaista lyriikkaa kesästä 1797 lähtien, kunnes  Wordswothin  ja Coleridgen yhteisteos ”Lyrical ballads” julkaistiin 1798. he tekivät kasanomaisesta balladista romantiikkaan sopivan lajin.

Kiinnostus balladiin oli herännyt jo 20 vuotta aiemmin, kun Thomas Percy julkaisi kokoamiaan kansanrunoja ”Reliques of Ancient English Poetry” (1765). Balladista löytyi , klassistisen kauden jälkeen, aivan uudenlaisia ja lyriikassa hyödyntämättömiä ilmaisun mahdollisuuksia. Klassismin korkeavireinen ja sääntöjen hallitsema lyriikka sai vastapainokseen kansanomaisia ja laulullisia piirteitä. Romantikoille balladi tarjosi lajin, jossa saattoi tavoitella yksinkertaista ja luonnollista ilmaisua.

”Lyrical ballads”  yhteiskokoelmassaan Coleridge ja Wordswoth ottivat kansanomaisesta balladista elementtejä kehittääkseen lyriikkaa joka on vapaa klassististen sääntöjen mukaisesta lyriikasta.  Coleridge ihaili Wordswothin kykyä luoda syvyyttä arkipäivän tapahtumiin ja ”luoda ihannemaailman hohdetta tuttuihin muotoihin”. Coleridge itse halusi käsitellä balladeille tyypillisiä yliluonnollisia aiheita, mutta käsitellä niitä realistisesti.  Näistä kahdesta pyrkimyksestä syntyi sitten ”Lyrical ballads”

Balladi on helppotajuinen lyriikan muoto, se ei ole kovin tiivistä kieltä, koska  laulun tavoin sen on hahmotuttava yhden kerran kuulemalla. Siksi balladin kerronta on yksinkertaista ja selkeää, toistolla ja kertosäkeillä on siinä tärkeä osansa. Muodoltaan balladi on usein nelisäkeinen, käyttää paljon alkusointua, paljon toistoa ja kertosäettä, kansanballadeissa usein edellisen säkeistön muuntuva kertaus.

Balladin avulla Coleridge ja Wordswoth halusivat kokeilla, jotain sellaista mikä klassistisen  käsityksen mukaan oli mahdotonta – kansanomaisen kielen käyttöä ylevissä aiheissa. Perinteisesti kansankieli oli sopinut vain koomiseen tyyliin, nyt he halusivat kokeilla kuinka ”yhteiskunnan keski- ja alaluokkien kieli soveltuu herättämään runollista iloa.”

Balladi on keskiajalta peräisin oleva kertova runomuoto. Se kertoo yksinkertaisen ja tunteita koskettavan tarinan esimerkiksi surmatyöhön johtaneesta onnettomasta rakkaudesta. Kansanballadien aiheina voi olla myös silmitön kosto vihamiesten kesken tai erilaiset yliluonnolliset tapahtumat. Coleridge ja Wordswoth ottivat traagisuuden tilalle yksinkertaisen arkipäivän ja liittivät siihen ihanteellisia ja yliluonnollisia sävyjä.

Kerronta  on romanttisessakin balladissa toimintaan keskittyvää, kuvailun osuus on mahdollisimman vähäistä. Ihmisten tekoja on kuvattu lyhyesti ja tiiviisti, niin että lyyrinen sävy hallitsee toimintaa. Balladi on kertovan runouden muodoista myös dramaattisin, se huipentuu usein traagiseen tapahtumaan, jonka se kertoo dialogina tai tiiviinä kohtauksina.

Coleridge ja Wordswoth romanttista balladia, jossa traagisuus on sisäistä. Tekojen sijaan asioiden kokeminen nousee esille ja yksinkertainen. toiminta ilmaisee sisäisen kokemuksen maailmaa.

Wordswoth ja Coleridge laajensivat balladille tyypillistä keskiaikaista aihepiiriä. He sovelsivat omalle ajalleen keskeisiä teemoja kuten vapauteen ja tasaveroisuuteen, sekä luontoon liittyviä kysymyksiä balladeihin. He pyrkivät muuntamaan filosofiset ideat kertomuksiksi. Aiemmin tällaisia kysymykset on liitetty mietiskelevään runouteen, mutta he pyrkivät ilmaisemaan ajalleen keskeisiä kysymyksiä  selkeästi hahmotettavana toimintana.