Siirry sisältöön. | Siirry navigointiin

Jyväskylän yliopiston Koppa

HUOM! Kopan käyttö päättyy 31.7.2024! Lue lisää.


Navigation

Romanttinen Anarkisti - Shelley

tekijä: bubbeli — Viimeisin muutos maanantai 28. syyskuuta 2009, 12.18


Shelleyn runouden kaksi perusvoimaa ovat tunne maailmassa vallitsevasta tyranniasta ja halu puolustaa vapautta, sekä toisaalta haltioitunut eläytyminen luontoon.

shelley
Amelia Curran: Percy Bysshe
Shelleyn muotokuva (1819)
Percy Bysshe Shelleyn (1792 – 1822) kerrotaan olleen kekseliäs lapsi, joka johti neljää sisartaan mielikuvitusleikkeihin ja hurjiin luontoelämyksiin. Myöhemminkin hän oli täysin kuriton ja omia teitään kulkenut runoilija. Onnellinen lapsuus katkesi tylysti kouluun. Tyrannimaisessa sisäoppilaitoksessa hän joutui vuosikausiksi koulukiusaamisen uhriksi.

Shelleyn kielitaju oli nerokas. Hän oppi nopeasti kielet, mm latinan ja kreikan. Mutta klassikkoja enemmän häntä kiinnosti kielletty kirjallisuus: erityisesti anarkistisen William Godwinin teokset, myös vaaralliset kemialliset kokeet kiinnostivat nuorta Shellyä. Hän kirjoitti nuorena paljon, kauhuromaaneja, hautausmaatunnelmia, julkaisi kaikenlaista.

Shelley tuli Oxfordin yliopistoon 1810 ja alku oli onnellinen, kunnes hänet erotettiin yliopistosta anarkististen mielipiteittensä ja kirjoitustensa vuoksi. Varsinkin runouden professori vaati ankarasti Shelleyn erottamista. Erottaminen johti myös välirikkoon isän kanssa, koska yliopiston autoriteetit olivat vaatineet isää laittamaan poikaansa kuriin.

Nuorta Shelleytä ei mikään pidätellyt. Uhmakkaasti hän ryösti tyttöystävänsä 19 vuotiaan Harriet Westbrookin, ja meni tämän kanssa naimisiin.

Shelley toimi poliittisesti aktiivina 1812 Irlannin katolisessa vapaustaistelussa, vaikka oli ateisti. Samaan aikaan hänen lukemistonsa oli valtavan lavea; runoudesta ja filosofiasta aina kansantalouteen ja luonnontieteisiin saakka.

Näinä vuosina hän joutui kosketuksiin ihailemansa William Godwinin kanssa. Aviovaikeuksiensa keskellä hän rakastui Godwinin tyttäreeseen. Tuleva Mary Shelley oli siis anarkistifilosofin tytär. Äiti puolestaan oli Mary Wollstonekraft, kuuluisa ”ensimmäinen feministi” joka 1792 oli julkaissut "Naisen oikeuksien puolustuksen". Äiti oli kuitenkin kuollut tyttärensä synnytykseen.

Runoilija Shelly eli romanttisen sankarin tavoin, ja kesällä 1814 Shelley karkasi Mary Godwinin kanssa.

Samana syksynä 1815 Shelley kirjoitti ensimmäisen suuren runoelmansa "Alastor or The Spirit of Solitude". Se kuvaa nuorta ja viatonta runoilijaa, joka elää syvää ja onnellista harmoniaa luonnon kanssa, nauttien filosofiasta ja runoudesta.

Romantiikan henkeen tämä näkee unessa naisihanteensa. Halu saada jakaa onni ja luonnonharmonia tämän naisen kanssa ajaa hänet liikkeelle. Sankari vaeltaa läpi maailman tavoittamatta ihannettaan; kuollen yksinäisenä vuoristoon. On sanottu, että tässä Alastor runoelmassa Shelley aavistaa oman kohtalonsa. Sillä vapautta etsiessään ja matkaillessaan hän hukkui vene-onnettomuudessa Välimerellä alle 30 vuotiaana.

Mutta ennen Shellyn kuolemaa, tapahtuu paljon. Kesän 1816 Shelley ja Mary viettävät legendaarisen kauden Genevenjärven rannalla, seurustellen päivittäin runoilija Byronin kanssa. Shelly ei kirjoittanut mitään mutta Mary Shelley kirjoitti "Frankensteinin Hirvion" – klassiseksi tulleen kauhutarinan.

Samana syksynä Shelleyn entinen vaimo teki itsemurhan, ja oikeus epäsi Shelleyltä oikeuden lapsiinsa runoilijan elämäntapojen ja ateististen mielipiteidensä vuoksi. Se oli musertavaa sillä elämäntavoistaan huolimatta hän oli erittäin lapsirakas.

Romanttinen hanki näkyy Shelleyn runoelmassa ”The Revolt of Islam”. Hän oli sairastunut ja 1817 hän kirjoitti tämän Mary vaimolleen omistetun runoelman kuvitellen kohta kuolevansa. Sankarina ovat nuori nainen ja runoilija. Nainen on feministi, joka tempaa naiset alistetusta asemastaan. Runoilija on kapinallinen joka laulullaan herättää vallankumouksen.

1818 Shelleyt muuttivat lopullisesti Englannista Italiaan. Byron asui jo siellä, ja 1818 -1822 englantilaisen runouden henkinen keskus oli Italiassa.

Ja 1819 Shelley julkaisi "Kahlehdittu Prometheus" pohjalta runodraaman Prometheus Unbound, pääteoksensa. Se kertoo Prometheuksen

Shellyn romanttinen draama ”Prometheus Unbound” perustuu tarinaan Prometheuksesta, hän oli naulittuna kallioon koska oli uhmannut Jupiteria. Prometheus oli kuitenkin ainoa jumalten joukossa, joka sääli kuolevaisia ja lahjoitti heille tulen – eräänlaisen hengen palon.

Draama alkaa sillä, että Prometheus ilmoittaa Jupiterille katuvansa että puolusti ihmisiä ja rikkoi toisia jumalia vastaan. Muuten Prometheus ei suostu alistumaan Jupiterin valtaan.

Niinpä Prometheukselle näytetään, kuinka turha on vallankumous Jupiteria vastaan. Vallankumous johtaa vain verilöylyn kautta uuteen hirmuvaltaan. Kristuksen vallankumous johtaa vain uskonnon vääristelyyn ja uskonvainoihin. Mitä hyödyttää kapinoida?

Mutta Prometheuksen kohtalo on olla antamatta periksi, vaikka tie ihmishengen vapautumiseen on loputon. Rakkaus on ainoa joka saa titaanin kestämään. Rakkaus Asia -nimiseen okeaniidiin merkitsee mullistusta, jossa he yhteen liittyessään luovat uuden tyranniasta vapaan maailman.