Wordsworth Ja Sisar Dorothy

tekijä: Tero-Erik Sakari Tuomala Viimeisin muutos tiistai 15. huhtikuuta 2008, 12.03

Se, että Wordsworth kasvoi suureksi runoilijaksi on paljon Dorothy –sisaren ja Samuel Coleridgen vaikutusta.

Erityisesti sisar Dorothy oli hänen emotionaalinen oppaansa, on jopa keskusteltu heidän suhteensa intiimiydestä. He asuivat yhdessä lähes koko ikänsä. Sisar päätti myös, että Williamista täytyy tulla runoilija joka avaa luonnon englantilaisille uudella tavalla. The Prelude -runoelmassa Dorothy on muusa, joka vakuuttaa Wordswothin poeettisesta kutsumuksesta. Hän ohjaa runoilijan eräänlaisessa emootioiden alamaailmassa ”uskollisuuteen omaa itseä kohtaan”.

Toisaalta Coleridge sanoi ystävästään: ”Kaikista miehistä joita olen tuntenut, Wordswothilla on vähiten feminiinisyyttä mielessään, hän on kaikki miestä. Hän on mies josta voisi sanoa, että hänen on hyvä olla yksin.”

Dorothyn päiväkirjojen luonnon kuvaukset ovat hyvin samanlaisia kuin veljensä runot - ja sisar antoikin auliisti kirjoituksensa materiaaliksi Williamille.

Dorothyn päiväkirjat ovat täynnä verbaalisia maalauksia, omaperäisiä luonnontunnelmia.  Dorothy kirjoitti 15.4. 1802:

"Kävellessämme metsässä Gowbarrow Parkin takana näimme muutamia narsisseja aivan veden partaalla. Kun jatkoimme matkaa niitä oli yhä enemmän, ja lopulta näimme niitä puiden alla kokonaisen vyöhykkeen. En ole koskaan nähnyt niin kauniita narsisseja: ne kasvoivat sammaltuneiden kivien ympärillä, ja jotkut nojasivat väsynyttä päätään kiveen kuin tyynyyn; toiset heittelehtivät, kääntyilivät ja tanssivat sen näköisinä kuin olisivat nauraneet yhdessä tuulen kanssa sen puhaltaessa niiden sekaan järven yli. Ne näyttivät niin iloisilta, alati säteileviltä, alati vaihtelevilta."

Tätä Dorothyn päiväkirjan otetta verrata William Wordswothin kuuluisaan Narsissit runoon:

Vaelsin halki maisemain

kuin pilvi yksin kulkien,

silmiini äkkiä kun sain

narsissiryhmän kultaisen.

Juurella puiden tuulisten

ne värisivät tanssien.

Kuin linnunrata helottaa

öin tähtiryhmin tuhansin,

niin reunustivat poukamaa

ne rivein päättymättömin:

vain vilkaisten jo tuhat näin

tanssissa lainehtivat päin.

Vesikin tanssi, kipunoi

iloa, vaikka vähempää:

vain ilon runoilijaan voi

tuo vilkas seura virittää.

Katsoin ja katsoin - mutta en

näyn merkitystä tiennyt sen.

Kun lepään mielin miettivin

tai tyhjin, nyt se leimahtaa

sisäiseen silmään, josta vain

ilonsa yksinolo saa;

ilolla täyttyy sydänkin

ja tanssii lailla narsissin.

(suom. Aale Tynni)