Yksintertaisten Tunteiden Runous

Suhde kieleen muuttuu radikaalisti romantiikan aikaan. Wordswoth kirjoitti esipuheessaan ”Lyrical ballads” kokoelmaan kuinka vallitseva klassistinen kielenkäyttö tulisi korvata yksinkertaisella ja arkista elämää lähellä olevalla kielellä. Ajatuksessa on Ranskan vallankumouksen demokraattista henkeä, koska hän väittää että tavalliset sanat kuuluvat runouteen pikemminkin kuin juhlavat. Lyriikan kieltä hallitsi tuohon aikaan klassinen retoriikka ja sen lausekuviot. Ennen kaikkea lyriikan sanastossa oli vältetty suoria ja yksinkertaisia sanoja: ei puhuttu leikkimisestä vaan ilakoinnista. Nyt Wordswoth halusi osoittaa kuinka yksinkertaisessa sanastossa ja ilmaisussa on runollisia mahdollisuuksia.

Wordswoth kirjoitti että hän pyrkii runoissaan tekemään tavallisista sattumuksista kiinnostavia.

Vaatimaton maalaiselämä valittiin lähtökohdaksi, koska ”siinä sydämen keskeisillä  tunteilla on parempi maaperä niin että ne voivat saavuttaa kypsyytensä, siinä ne ovat vähemmän paineen alaisena, sekä puhuvat yksinkertaisempaa ja empaattisempaa kieltä; koska siinä tilanteessa elementaariset tunteemme ovat yksinkertaisempia ja siitä johtuen paremmin mietittyjä ja siksi vahvemmin kommunikoituja.”  Hänen mukaansa gentlemannien ja leidien teennäisyyden sijaan on yksinkertaista ja luonnonmukaista elämää maalaismökeistä ja lasten keskuudesta. Se mahdollistaa selkeät ja paljaat tunteet.

Runous siis nousee vahvoista tunteista, siksi yksinkertainen kieli ja yksinkertaiset maalaishahmot sopivat tunteiden tai passioiden esille tuomiseen. Siksi runouden kielen tulee olla Wordswothin mukaan vaistomaista ja välitöntä. Tässä hän vastustaa runouden retorisuutta, lauseiden ja tyylin figuurien laskelmoitua käyttöä.