Skip to content. | Skip to navigation

Jyväskylän yliopiston Koppa

HUOM! Kopan käyttö päättyy 31.7.2024! Lue lisää.


Navigation

Runous Ja Oleminen - Hölderlin

by bubbeli — last modified Apr 15, 2008 12:03 PM


Ei ole itsestään selvää, mille vuosisadalle runoilija ja filosofi Friedrich Hölderlin  (1770 – 1843)  kuuluu: hän vaikutti keskellä saksalaista idealismia ja romantiikkaa - mielessään hän eli antiikin Kreikassa  - hänen kirjoituksensa alkoivat elää ja vaikuttaa vasta 1900-luvulla. Erityisesti saksalainen vuosisadan alun filosofia löysi Hölderlinistä olemista ja ilmaisematonta lähestyvän runoilijan.

Pyrkiessään mahdollisimman etäälle aikansa runokielestä  Hölderlinin on yllättävän lähellä modernia lyriikkaa. Hän ei ole moderni, mutta lähellä sitä lyriikan mullistusta, mikä tapahtui myöhemmin 1870-luvun Ranskassa. Hölderlinin runous on jo vaikeaa kieltä,  toisin sanoen se sisälsi kokemuksia joita ei voitu enää ilmaista helposti tutulla kielellä.

Tällaisen lyriikan traditio on kuitenkin paljon modernia lyriikkaa vanhempi - se alkaa nimenomaan Pindaroksen nopeasti syöksähtelevistä hymneistä. George Steinerin mukaan moderniin mullistukseen asti lyriikka on käyttänyt sovinnaisesti kieltä, Pindaros ja Hölderlin ovat suhteessaan kieleen kirjallisuuden historian poikkeustapauksia.

Saksalaisessa romantiikassa 1800-luvun alkuvuosina Hölderlin jäi suhteellisen tuntemattomaksi, vaikka nuorena hän oli Hegelin veroinen filosofi ja runoilijana aikansa parhaita. Myöhemmin Hölderliniä on pidetty ensimmäisenä runoilijana, joka moderniin tapaan kohtaa kielen ja ilmaisemattoman rajat. Myöhemmin hän menetti järkensä ja hänet eristettiin hulluna Tübingenin torniin.

”.. runollisesti

ihminen asuu maan päällä”

Hölderlinille koko olemassaolo oli perustaltaan runollista. Runous ei hänelle ollut vain olemassalon koristus, se ei ole vain ajoittaista haltioitumista eikä myöskään pelkkää kiihoketta tai ajanvietettä vaan itse olemassaolo on perustaltaan runollista.

18-vuotias Hölderlin tunnetaan 'Tübingenin Apollona', hämmästyttävän pitkänä, komeana ja lahjakkaana pappis-seminaarilaisena. Hän muodosti ystäväpiirin Hegelin ja Schellingin kanssa. Ryhmän keskusteluilla tuli myöhemmin olemaan ratkaiseva merkitys saksalaisen idealismin synnylle. Hegel ja Schelling olivat kuuluisia filosofeja jo elinaikanaan toisin kuin Hölderlin, joka heistä ainoana luopui yliopistollisesta filosofiasta ja yritti runouden parissa.

Hölderlin opiskeli filosofiaa muutaman vuoden Jenassa 1794.  Hölderlinin ilmestyminen Jenaan oli tapahtunut varsin näyttävästi - suoraan Goethen ja Schillerin salonkiin.  Hölderlinin  esikoisteos, kreikkaan sijoittuva  ”Hyperion” romaani oli juuri julkaistu Schillerin lehdessä, ja häntä pidettin suurena lupauksena. Schillerin kerrotaan kuitenkin torjuneen Hölderlinin kiihkeän ystävyyden, ja tarjonneen tälle Ikaroksen myyttiä käännettäväksi - ja samalla opiksi otettavaksi. Hölderlinin intoilu Jenan piireissä oli hänestä kohtuutonta, eräänlaista Ikaroksen siipien polttelua.

Juuri silloin Jenassa tapahtui suuria mullistuksia kirjallisuuden ja filosofian alueella. Aikansa merkittävimmät filosofit opettivat siellä, ensimmäiset luonnokset saksalaisen idealismin alkoivat kehittyä. Ystävykset Hegel, Schelling ja Hölderlin loivat 1790 –luvulla teorian ”uudesta mytologiasta”. Valistuksen käsitystä myytistä ennakkoluulojen ja taikauskon pesäkkeenä tuli muuttaa, lankeamatta silti irrationalismiin. He esittivät ratkaisuksi  järjen ja uudenlaisen myytin liittoa.  Noiden keskustelujen julistuksena tunnetaan ns. saksalaisen idealismin vanhin ohjelma, ”Systemprogram” vuodelta 1795.

Jenasta Hölderlin lähti tiehensä nopeasti ja mitään selittämättä, ehkä psyykkisistä syistä.


AJATUSTEN VALMISTAMINEN KIRJOITTAMALLA

Seuraavaksi Hölderlinin elämä mullistui rakkauden kautta. Hän sai kotiopettajan töitä, ja rakastui talon rouvaan Suzette Gontardiin. Onnellisen rakkauden vapauttamana hän päätti viimeinkin ryhtyä kirjoittajaksi ja luopui muista töistä. Hän perusti kirjallisen lehden ja kirjoitti ahkerasti materiaalia tulevaan lehteensä ja tapaili Suzettea. Lehdestä ei ilmestynyt numeroakaan, ja hanke teki miehestä rahattoman. Silti tuohon lehteen luonnostellut esseet merkitsivät Hölderlinin poetiikan ja kirjoittamisen teorian kehittelyä.

Lehtihankkeen kaaduttua hän hylkäsi yleistajuisen tyylin ja kirjoitti vain teoriaa omaa kirjoittamistaan varten.

Näissä Hölderlinin luonnoksissa ei huomioida lainkaan lukijaa. Hänen implisiittinen lukijansa oli hän itse, ja siksi ne ovat ymmärrettävyyden rajoilla. Ne ovat vain hänen omia tarpeitaan varten kirjoitettuja. Hän kutsui työskentelyään 'ajatusten valmistamiseksi kirjoittamalla'. Nämä kirjoitukset olivat valmistelua sitä varten, mitä hän ajatteli kirjoittajan kutsumuksekseen. Muutamat hänen suuriksi laskettavista runoistaan luonnosteltiin näihin aikoihin. Ne oli tarkoitus kirjoittaa täydelliseen muotoonsa myöhemmin.

Samaan aikaan Hölderlin luonnosteli omaa runotyyliään tutustumalla ensimmäisen kerran tarkemmin antiikin Pindaroksen runouteen. Tältä pohjalta hän hahmotteli myös omaa tyyliään, tutkien nopean ja rosoisen (harten fügung) etenemistavan, sekä tarkan sävyjen vaihtelun (vechsel der Töne) mahdollisuuksia. Tuloksena oli lyriikkaa, joka rikkoo sitä kieltä, jota käyttää.

Hölderlinin kutsumuksena oli kirjoittaa antiikin kreikkalaisten äänellä keskellä modernia aikaa. Hän etsi keinotekoista kieltä, kaukana puhekielestä olevaa vanhahtavaa ja outoa ilmaisua.

Hölderlin halusi osaltaan löytää tyylin, jolla antiikin kirjailijat Sofokles ja Pindaros kirjoittaisivat 1800-luvun alun Euroopassa. Se ei tarkoittanut heidän modernisoimistaan, päinvastoin, tavoitteena oli löytää niin vieras kieli kuin mahdollista.


HULLUUS ISKI

Hölderlinin elämä murtui keväällä 1801, kun hänen matkansa Ranskaan muuttuikin psykoottiseksi harhailuksi. Ennen lähtöään hän oli 30-vuotias, vailla työtä ja asemaa. Kaikki hänen yrityksensä olivat epäonnistuneet; filosofin ura, kirjailijan työt, lehden perustaminen - kaikki olivat jääneet. Filosofisten pyrkimysten tuloksena oli vain unohdettuja fragmentteja ja kuuluisia ystäviä. Juuri ennen lähtöään Hölderlin kirjoitti ystävälleen:

”Ystäväni, maailma on edessäni kirkkaampana kuin ennen, ja se on läsnä vakavampana! Se miellyttää minua sellaisena kuin se on, se miellyttää minua niin kuin kesällä, kun vanha Pyhä Isä ravistelee rauhallisella kädellä siunaavia salamoita punertavista pilvistä. Sillä tämä on minun valintani kaikista merkeistä, joita voin jumalasta nähdä. Ennen saatoin riemuita uudesta totuudesta, nyt näen paremmin mitä yllämme ja ympärillämme on, ja nyt pelkään että minun käy lopulta kuin vanhan Tantaloksen, joka sai jumalilta enemmän kuin jaksoi sulattaa.”

Kun siis Hölderlin lähti matkalle kohti etelää, Bordeauxiin, siteet ihmisten maailmaan alkoivat katkeilla. Hölderlin kadotti entisen itsensä ja kertoi myöhemmi joutuneensa siellä  'Apollon lyömäksi'. Toisin sanoen hän tuli äärimmäisen levottomaksi siksi, että tuo Välimeren maailma oli niin tyyni ja kirkas. Se ei antanut hänelle hetkenkään rauhaa.

Muita tietoja Hölderlin harhaiselta retkeltä ei ole. Seuraava tieto on se, että matkalla hän kuuli rakastettunsa Suzetten kuolleen. Hölderlin kirjoittaa taas ystävälleen:

 ”Mahtava elementti, taivaan tuli ja ihmisten hiljaisuus, heidän elämänsä luonnossa ja heidän rajoittuneisuutensa ja tyytyväisyytensä, on saanut minut valtoihinsa yhä uudelleen, ja niin kuin sankareiden sanoja toistellaan, voin sanoa, että Apollo on minuun iskenyt.”

Järjen sekoaminen siirsi Hölderlinit tavallaan ihmisten maailman ulkopuolelle. Hän ei enää pystynyt puhumaan kunnolla yhdellekään ihmiselle. Kerrotaan, että jokaiseen kysymyksen vastaaminen tuli hänelle ylivoimaiseksi.

On sanottu, että Hölderliniltä katosi puheen dialoginen aspekti ja siksi hän joutui ihmisten maailman tuolle puolen. Jäljelle jäi vain yksinpuhelu ja runous.


MODERNIN PITKÄSTYNEISYYDEN AIKA

”Aika on köyhää” kuten Heidegger kirjoitti ”siksi runoilija on liian rikas, että hän usein muistaessaan entisiä ja odottaessaan tulevaa haluaisi lamaantua ja vain nukkua tässä näennäisessä tyhjyydessä. Mutta hän pitää puolensa tämän yön ei-missään."

Tästä kertoo Brot und Wein elegian (Leipä ja viini) seitsemäs säkeistö. Siinä on sanottu runollisesti se mikä tässä on sanottu vain ajatuksellisesti.” (Heidegger)

”Voi ystäväni! Me tulemme liian myöhään. Jumalat kyllä elävät,

mutta meidän yllämme toisessa maailmassa.

Siellä he toimivat loputtomasti ja näyttävät vähät välittävän

Siitä, elämmekö me, niin kovin taivaalliset varjelevat meitä.

Sillä aina eivät jumalat voi sopia heikkoon astiaan,

Vain aika ajoin ihminen kestää heidän runsauttaan.

Unta heistä on sen jälkeen elämä. Mutta hairahdus auttaa

Kuin uni ja vahvemmaksi tekevät pakko ja yö,

Kunnes kyllin on varttunut sankareita rautakehdoissaan,

Voima sydämissään he ovat, kuin ennen, taivaallisten kaltaisia.

Jyristen he tulevat silloin. Sitä ennen tuntuu minusta usein

Paremmalta nukkua, kuin olla näin ilman tovereita,

Näin odottaa, ja mitä tehdä sillä välin ja mitä sanoa,

En tiedä, ja mitä varten olla runoilija puutteen aikana?”

(Hölderlin: Leipä ja Viini suom. Risto Niemi-Pynntäri, Jyväskylän yliopisto, Kirjallisuuden laitos 11, 1996)

Hölderlin eli tornissa eristyneenä auringon mukaan: joka aamu auringon noustessa hän käveli puutarhassa 4-5 tuntia, palasi huoneeseensa ja kulki siellä edestakaisin puhuen koko ajan itsekseen. Kyky dialogiin oli häneltä kadonnut, jokainen keskustelu tyrehtyi alkuunsa. Yrityksitään huolimatta Hölderlin ei pystynyt sanomaan muuta kuin 'kyllä teidän armonne.'