Todellisuuden Romantisointi Ja Novalis

tekijä: Tero-Erik Sakari Tuomala Viimeisin muutos tiistai 15. huhtikuuta 2008, 12.03


Novalis (1772 – 1801) on saksalaisen romantiikan keskeisimpiä kirjailijanimiä, mutta tuo nimi oli vain muutamien teosten takana. Kaikessa muussa Friedrich von Hardenberg käytti omaa nimeään. Etymologisesti  „nova“ viittaa uuteen, uuteen versoon tai uudisraivaajaan. Voi sanoa, että Novalis oli nimensä mukainen, ja hän hakeutui romantiikan henkeen aivan uusille subjektiivisuuden alueille.

Novalis kirjoitti tuotantonsa nopeasti muutaman vuoden aikana; niihin kuului yöhymnien sarja, keskeneräinen romanttinen romaani, kristinuskon suhdetta eurooppalaiseen kulttuuriin pohtiva teos, sekä filosofisia fragmentteja. Kaiken hän kirjoitti kolmen vuoden aikana, ja kuoli tuberkuloosiin ennen kuin oli ehtinyt täyttää 30 vuottaan.

Novalista on pidetty perusromantikkona, enkelikasvoisena nuorukaisena ja „kaipuun sinisen kukan“ runoilijana., siitä tuli ikuisen kaipuun  symboli. Mutta harvemmin tiedetään, mitä tämä kaipuu tarkoittaa.  Novaliksella se oli kaipuuta kohti olemassaolevan kokonaisuutta,  se ei ollut pelkkää naisen kaipuuta, vaan rakkauden nimissä laajempaa yksittäisen ja erillisen minän halua liittyä kaikkeuteen.

Von Herdenberg rakastui Sophie nimiseen 13 -vuotiaaseen tyttöön, isä halusi antaa tyttären aatelismiehelle ja niin kihlaus julkistettiin heti kun tyttö täytti 14 vuotta, mutta Sofia kuolee jo 15 –vuotiaana.

Tämä kuolema teki von Hardenbergistä runoilija Novaliksen. Hän alkaa pitää intiimiä päiväkirjaa, jossa kirjoittaa halustaan seurata Sophieta kuolemaan, ja itsemurhayrityksistään. Kirjoittamisen myötä rakastetun kuolema muuttuu uskonnolliseksi elämykseksi. Nyt koko olemassaolo saa sävynsä tästä rakastetusta, kaikki nähdään suhteessa Sophiaan. Näiden kokemusten läpikäynti huipentuu varhaisromantiikan merkkiteokseen yöhymnien sarjaan ”Die Hymnen an die Nacht” (1800)

Samaan aikaan Novalis kuului niihin keskustelupiireihin, joissa saksalaisen varhaisromantiikan ideoita kehiteltiin. Tullessaan Jenan yliopistoon hän tutustui erityisesti Schlegelin veljeksiin juuri silloin, kun näiden Athenäum –lehti ja sen ympärille kokoontuva piiri oli tekemässä Läpimurtoa estetiikan ja poetiikan peruskysymysten suhteen.

Todellisuuden romantisoinnin ajatus Novaliksella merkitsi uudenlaista, subjektiivisempaa näkemistä. Se oli johtopäätös Kantin perushuomiosta; havaitsija vaikuttaa aktiivisesti havaintoon. Havaitsija tavallaan antaa todellisuudelle oman tuntunsa. Novaliksen johtopäätös tästä on:

"Jos teen ilmiöstä salaisuuden, silloin se on minulle sellainen.“

Romanttinen romaani ”Heinrich von Ofterdingen”  on kirjoitettu ”todellisuuden romantisoinnin” henkeen. Novalis painottaa sitä, että ilman subjektiivisuutta todellisuus on mitätöntä:

"Antaessani alhaiselle korkean tarkoituksen, tavalliselle salaperäisyyden verhon, tutulle tuntemattomuuden arvon, äärelliselle äärettömän vaikutelman - minä romantisoin.“

Kuitenkaan Novaliksen mielestä todellisuudentaju ei saa kadota runoudesta. Mutta tämän arkisen aineksen läpi tulee kuultaa ääretön ja tuntematon olemisen mysteeri.  Novaliksen tarkoittamassa ‘romantisoinnissa’ ei siis ole kyse arkisuuden estetisoinnista. Romantisointia voi sanoa tavaksi paljastaa se mikä on salaperäistä