Siirry sisältöön. | Siirry navigointiin

Jyväskylän yliopiston Koppa

HUOM! Kopan käyttö päättyy 31.7.2024! Lue lisää.


Navigation

Kollektiivinen kehitysromaani

tekijä: Risto Tapani Niemi-Pynttäri Viimeisin muutos torstai 12. tammikuuta 2012, 14.06

Modernin ihmiskäsityksen syntyyn liittyy kehitysromaanin nousu kertomakirjallisuuden keskeiseksi lajiksi. Moderni ihminen etsii identiteettiään ja paikkaansa elämässä ja yhteiskunnassa. Hän ei omaksu valmista, perittyä elämänmuotoa. Kehitysromaani kuvaa tällaisia kapinoivia, juuriltaan irtaantuvia

Kivi yhdistää romaanissaan modernia kehitysromaania ja eepoksen lajipiirteitä. Miesjoukko kuvauksen kohteena liittää osaltaan Kiven teoksen eepoksen lajiin. Eepos kuvaa aina yhteisöllistä arvomaailmaa, mutta ei kehitystä. Kiven yhdistelmä sen sijaan näyttää yksilöitä koskevan kehitystarinan ohella ehkä myös yhteisöllisen kehityskaaren, vaikkapa itsetietoisuuteen heräävän kansan tarinan.

Veljesten kehityskaarta voidaan tarkastella yhteydessä Snellmanin ajatuksiin vapaudesta sekä yksilön ja kollektiivin suhteesta. Romanttinen individualismi piti kahleetonta luonnontilaa yksilön vapauden kuvana ja takeena, yhteys toisiin ihmisiin ja yhteiskuntaan merkitsi vapauden rajoittamista. Suomessa Snellman asettui Hegelin filosofiaan nojaten tällaista vapauskäsitystä vastaan. Hän katsoi että vapaus toteutuu kansan henkeä ilmentävässä valtiossa eikä yksilöiden mielivallassa.

Kiven veljekset käsittävät vapauden aluksi romanttisen mallin mukaan mutta romaanin lopussa viitataan jo sivistystyöhön. Sanomalehtiä lukeva ja niihin kirjoitteleva Eero omaksuu "kotomaamme koko kuvan" niin että hänessä syntyy halu toimia synnyinmaan parhaaksi.

Mutta jokin nostalgia romaaniin jää, kun tarujen maailmassa elävistä veljeksistä tulee Uuden testamentin ääreen hiljentyviä lukijoita. Teoksen alussa rauhan tyyssijana väikkyy Impivaara ja Timon laulun oravanpesä, mutta teoksen lopussa Seunalan Annan kehtolaulussa rauhan paikka on Tuonen lehto. Kenties tässä voi nähdä romantiikan taidekäsityksen mukaisen ajatuksen: taide syntyy luonnon ja sisäisyyden vaarallisen vapauden ilmapiirissä. Impivaarassa, eikä siellä, missä yhteiskunnan säännöt kahlitsevat mielikuvitusta. Näin näkemys Seitsemästä veljeksestä kehitysromaanina saa rinnalleen muita sävyjä.