Naurava kansa

Kiven Seitsemän veljeksen kieli herätti aikanaan närkästystä. Ahlqvist-Oksasen kritiikki perustui itse asiassa Kiven teoksessa piilevien »karnevaalisten» piirteiden tunnistamiseen. Sillä Kiven teos merkitsi itseasiassa paluuta kansankieleen. Vastaavaa on havaittavissa kaikilla lähellä kansaa ja sen kieltä olevilla kirjailijoilla. Jo aikalaiset kiinnittivät huomiota Kiven kansanomaiseen renessanssimaisuuteen. Tunnetussa kirjeessään Suomalaisen Kirjallisuuden seuralle Cygnaeus, Bergholm ja Krohn kirjoittivat:

"Se oli tosiaan suuri onni, ettei Kivi mitään tietänyt siitä Titaninkaltaisesta rohkeudesta, jolla Rabelais katsoi paljaaksi leikinasiaksi monta monituista säädyllisyyden sääntöä...  Tämän nerokkaan franskalaisen humoristin luonnonvoimainen henkipä vasta olisi oikein vaikuttanut meidän suomalaiseen kirjailijaan, jonka melkein kaikilla synneillä on juurensa siinä järkkymättömässä uskossa, että luonnon äänet myös kirjallisuuden sivistyneessä seurueessa saavat hillitsemättä kuulua."

Kiven renessanssimaisuus on pyritty selittämään sillä että hänen mielikirjailijoitaan olivat Cervantes ja Shakespeare. Sen sijaan miksi heistä tuli Kiven mielikirjailijoita? Eräs seikka lienee se, että maassamma vallitsi tuolloin varsin monikielinen ja monikulttuurinen tilanne.

Aleksis Kivi eli selvästi monikielisenä aikana. Rahvaansuomen yläpuolella vaikutti kaksi kulttuurikieltä; ruotsi ja venäjä, joista ruotsiin liittyi maan sivistyselämä ja venäjään taas valtiollinen elämä. Jokaisella kielellä oli oma ympäristönsä: kieli oli samalla aseman määrite. Kiven ajan Suomessa kansa puhui suomea, sivistyneistö ruotsia. Venäjän kieli vaikutti imperiumin valtakielenä; jokaisessa kaupungissa oli venäjää puhuva kasakkarykmentti. Tilanne oli tiedostetusti monikielinen. Jokainen valitessaan kielen joutui ottamaan huomioon ainakin kaksi muuta. Tämän lisäksi suomen kirjakieli oli muotoutumisvaiheessa ja eri murteet olivat tasavertaisia. Kulttuuri, jota tällaisessa tilanteessa syntyi, oli avointa, raja virallisen ja epävirallisen välillä oli helppo ylittää.

Tällaisessa, tilanteessa kansan osuus korostuu, ja lähestyttäessä kansan kieltä ja kansan kulttuuria, havaitaan kuinka kehitys kulttuurin alalla jokainen saavutus merkitsee samalla paluuta alkuun, alun uudistumista.

Kansankulttuurin vaikutus on yleensäkin voimakasta aikakautena, joka liittyvät a) kansallisen kulttuurin syntyyn b) kansalliskirjallisuuden syntyyn c) yhtenäisen kansallisen kielen syntyyn. Eurooppalaisista maista Italiassa, Espanjassa ja Ranskassa tämä on liittynyt renessanssiin. Noille aikakausille ovat ominaista myös monikielisyys ja monikulttuurisuus.

ks. Erkki Peuranen, "Naurava kansa: karnevaalista kaunokirjallisuutta"  Kalevalaseuran vuosikirja, 1981