Kansallisromantiikasta

Keskeisimmissä romantiikan valtamaissa, kuten Englannissa ja Saksassa, 1700-luvun lopun ja 1800 luvun alun kirjallisuus oli pitkälti yksilökeskeistä. Toisaalta Ranskan ja Venäjän harjoittaman suurvaltapolitiikan koettelemissa maissa syttyi kansallisuusaate, joka johti vapausliikkeisiin tai voimakkaaseen kansalliseen heräämiseen ja sen mukana oman kielen, kulttuurin ja historiaan harrastukseen.

Kansallisromanttista kirjallisuutta elähdytti ihanteellinen näkemys omasta kansasta. Se nähtiin suurenmoisena yhtenäisenä kokonaisuutena, jota eivät luokkaristiriidat repineet. Esimerkki tästä on J.L. Runeberg, joka ihaili sitkeää, vakaata kansaa. Hänen luomiaan hahmoja ovat esimerkiksi Saarijärven Paavo sekä Vänrikki Stoolin tarinoista tutut Sven Dufva ja Lotta Svärd.